Ilmausta ”kerjäläiset eivät voi olla valitsijoita” käytetään useimmiten, kun joku pyytää apua. Se tarkoittaa sitä, että pyytäessään apua, pyynnön esittäjä ei voi olla nirso vastaanotetun suhteen. “Kerjäläiset eivät voi olla valitsijoita” voi tarkoittaa myös sitä, että kun joku on epätoivoinen palveluiden, tavaroiden tai taloudellisen tuen suhteen, hän ei voi olla valikoiva sen suhteen, mitä hyväksyä tai mitä ei. Sitä voidaan käyttää myös kehotuksena apua saavalle henkilölle, jos hän kyseenalaistaa, mitä annetaan, ja tarkoittaa sitä, ettei se kyseenalaista lahjaa tai apua, jos se sitä tarvitsee.
Vähintään 16 -luvulta peräisin oleva lause otettiin käyttöön, ja se kirjataan ensimmäisen kerran kirjallisesti suunnilleen samaan aikaan kuin samankaltainen sanakirja. “Älä katso lahjahevosta suuhun” on englantilainen sananlasku, joka peilaa “kerjäläiset eivät voi olla valitsijoita”, mutta sillä ei ole täsmälleen samaa merkitystä. Edellinen lause tarkoittaa sitä, ettei pidä tutkia jotain vapaasti annettua. Se johtuu käytännöstä katsoa hevosen suuhun sen terveyden ja iän määrittämiseksi.
“Kerjäläiset eivät voi olla valitsijoita” sisälsi varoituksen, että henkilön ei pitäisi olla kriittinen annetun lahjan suhteen, mutta se kertoo enemmän epätoivoisesta tilanteesta ja avun pyytämisestä, kun taas lause “älä katso lahjahevonen suussa ”voitaisiin käyttää kuvaamaan lahjaa, jota ei pyydetty tai edes tarvittu. Siihen aikaan, kun ”kerjäläiset eivät voi olla valitsijoita”, tuli yleiseen käyttöön, ei ollut hyvinvointijärjestelmää niille, jotka joutuivat vaikeisiin aikoihin, eivät pystyneet löytämään työtä tai eivät voineet tehdä työtä fyysisen vamman vuoksi. Kerjäläiset olivat yleisiä kylissä, kaupungeissa ja jopa maaseudulla.
Nämä kerjäläiset olivat epätoivoisia ja heidän täytyi hyväksyä mitä tahansa apua, ruokaa tai suojaa. He eivät voineet olla nirsoja hylkääessään yhden tarjouksen toivoen, että parempi tarjous tulee tai hylkäämään tarjouksen, koska lahja ei vastannut heidän odotuksiaan. Ajan ihmiset olisivat tienneet kerjäläisistä ja heidän epätoivoisesta ahdingostaan ja olisivat jopa ilmaisseet lauseen kirjaimellisesti, kun he tarjosivat kerjäläisruokaa, joka oli hieman pilaantunut, tai yön lepoa navetassa eläinten keskuudessa. Koska lauseen merkitys olisi ollut tuttu lähes kaikille, se tuli kuvaannolliseen käyttöön kuvaamaan muita tilanteita, joissa apua tarjottiin, vaikka se ei olisikaan juuri sitä laatua, jota pyytäjä oli toivonut apua pyytäessään.