Romanisointi on prosessi, joka edustaa kieltä latinalaisin kirjaimin. Kielet, jotka käyttävät skriptejä, joita ei ole romanisoitu, on joskus kirjoitettu latinalaiseen kirjoituskirjaan helpottaakseen kielen oppimista tai joissakin tapauksissa vähentämään kielen kirjoittamiseen tarvittavan tiedon määrää. Kielellä on yleensä säännöllisiä romanisointijärjestelmiä, jotka helpottavat romanisoidun tekstin lukemista paljon, mutta joskus käytössä on useampi kuin yksi järjestelmä. Vaikka tätä tekniikkaa käytetään usein opetusvälineenä, joskus ehdotetaan myös romanisointia pysyväksi muutokseksi ortografiassa.
Kun keksitään kielen romanisointijärjestelmää, on otettava huomioon useita tekijöitä. Romanisoidun tekstin todennäköisyys tuottaa oikeaa ääntämistä vieraiden kielten opiskelijoiden lukiessa on tärkeä, samoin kuin äänien välisen eron selkeys. Uusien ensisijaisesti opetukseen käytettävien kirjoitusjärjestelmien on jollain tavalla vastattava kielen todellista kirjoitusjärjestelmää, jos opiskelijat haluavat koskaan siirtyä alkuperäiseen ortografiaan.
Tietyn kielen romanisointiin on usein säänneltyjä standardeja, jotka voivat olla erittäin tärkeitä sellaisille laitoksille, kuten kirjastoille, joiden on luetteloitava asiakirjoja vain yhdellä kirjoituskirjalla. Muutokset strategioissa tekstin asettamiseksi latinalaisin kirjaimin voivat johtaa tuleviin luettelointiongelmiin. Esimerkiksi kiinalaisessa eri romanisointijärjestelmät edustavat samaa ääntä joko p- tai b -kirjaimella. Nämä eri järjestelmät voivat tuottaa saman likimääräisen äänen ihmisille, jotka on opetettu lukemaan kiinaa romanisoidun tekstin kautta, mutta niillä on merkittäviä seurauksia aakkosjärjestyksessä.
Joskus maassa käytetään latinalaista tekstiä opettaakseen äidinkielenään puhuville kielen vakiomuotoa. Tästä on yleensä apua, kun murteet vaihtelevat hurjasti eikä kirjoitusjärjestelmää ole helppo segmentoida. Japanin kaltaisilla kielillä, joilla on jo tavu, on harvinaista käyttää romanisointia opetusvälineenä maassa. Nämä maat tuntevat kuitenkin usein romanisoidun tekstin ja voivat käyttää tätä kirjoitusmuotoa vieraskielisten puhujien käyttämiin kyltteihin tai muihin tunnistusmerkkeihin.
Monista ongelmista, jotka liittyvät romanisointiin pysyvänä ortografisena ratkaisuna, alkuperäisen kirjoitusjärjestelmän menettäminen on varmasti huomionarvoista. Vaikka kirjoitusjärjestelmien tiedetään muuttuvan ajan myötä, joskus on mahdollista, että ulkomaista järjestelmää voidaan pitää alkuperäistä ystävällisempänä. Hyvin erityisolosuhteissa, kuten kirjastoissa ja kielten oppimisessa, romanisoitu teksti voi olla paitsi hyödyllistä myös välttämätöntä.