Epiphaniaa voidaan kuvata itsensä oivaltamisen tai löytämisen hetkenä, joka valaisee tai paljastaa henkilön luonteen. Termi juurtuu kreikan sanaan epiphania, joka tarkoittaa ilmentymää. Nykyaikaisessa kaunokirjallisuudessa, filosofiassa ja psykologiassa käytetty epiphany on itsetotuuksien ilmentymä.
Jotkut vertaavat epifaniaa Gestalttiin, ”Aha” -hetkeen, jolloin asiat itsestään tulevat selväksi. Gestalt-hoidossa ja muissa psykoterapian muodoissa toivotaan, että asiakkaat eivät koe yhtä itsensä toteuttamisen hetkeä, vaan monet. Itsetotuuden ilmentyminen voi innostaa muutokseen ja ratkaista ongelmia.
Usein filosofiassa epifaniaa ei kuvata pelkästään itsetuntemukseksi, vaan valaistukseksi mielenterveysongelmasta, joka liittyy ihmisiin yleensä. Filosofit voivat saada harvinaisia oivalluksia, jotka näyttävät antavan heille syvemmän ymmärryksen hetkiä erittäin monimutkaisista ongelmista. Tällainen ymmärryksen kiire voi aiheuttaa suurta iloa, mutta myöhemmin se voidaan hylätä liian yksinkertaiseksi.
Monet kirjailijat, mutta erityisesti James Joyce, käyttivät käsitettä tehokkaasti. Joycen Portrait of the Artist as a Young Man -kirjassa jokainen novelli pyörii keskeisen hahmon ympärillä, joka kokee jonkinlaisen epiphanian.
Joyce ei todellakaan tarkoittanut, että epiphany olisi välttämättä positiivinen hetki. Se oli kuitenkin selventävä hetki, kun sekä hahmo että lukija pääsivät johtopäätökseen hahmon syvistä vikoista. Joyce ei selvästikään ollut ensimmäinen kirjailija, joka käytti tätä käsitettä. Nämä paljastukset ovat välttämättömiä kreikkalaisille klassisille näytelmäkirjailijoille. Oidipuksen havainto hänen kyvyttömyydestään paeta kohtaloa on lähinnä epifaania.
Sellaisena itsetotuus voi merkitä hyvin tuskallista ja onnetonta hetkeä. Se ei ehkä tarjoa ratkaisua, mutta voi sen sijaan johtaa monimutkaisuuteen. Oidipuksen lopputulos sokeudesta kohtalolle johtaa hänen hulluuteensa ja itsensä sokeuttamiseen. Hänen äitinsä/vaimonsa vastaus on vieläkin liioiteltua – hän hirttäytyy.
Psykologiassa koulutusneuvojille opetetaan, että on tärkeää olla menemättä asiakkaan edellä. Toteutumisen on oltava asteittainen ja turvallisesti ohjattu prosessi. Itsetutkiskelu ja itsetietoisuuden paljastaminen voi olla psyykkisesti tuskallista, ja epävakailla potilailla se voi johtaa itsensä loukkaantumiseen.
Aivan kuten Platonin luolan allegoriassa, jotkut ihmiset eivät voi kestää valoa ja saattavat kohdata totuuden tai petoksen elämässään suurella pelolla ja vapinaa. He saattavat haluta palata nopeasti luolaan. Toisille, kuten Platon kuvailee, valon eteen avautuu hämmästyttäviä mahdollisuuksia. He katsovat aurinkoa ja ottavat vastaan epiphanian iloisella kunnioituksella ja ihmetyksellä.