Polyptoton on syntaksitapahtuma, jossa puhuja tai kirjoittaja käyttää samaa kielen sanaa eri muodoissa samassa lauseessa tai lauseessa. Tällainen kielellinen laite tarjoaa mielenkiintoisen kontrastin saman sanan eri muodoista. Sitä voidaan käyttää pedagogisessa mielessä, runollisessa vaikuttamisessa tai muilla eri tavoilla.
Yksi polyptotonin käyttö on verbien lausuminen eri konjugaatioissa. Monet ihmiset tuntevat koululaisten verbimuotojen lausumisen. Tässä tapauksessa tätä kielellistä laitetta käytetään opetustarkoituksiin.
Sen lisäksi, että polyptotonia käytetään vastakkaisissa verbi- tai sanamuodoissa opetukseen, puhujat käyttävät usein myös dramaattisia tai runollisia vaikutuksia. Esimerkkejä tällaisesta syntaksista on laaja valikoima. Kuuluisat näytelmäkirjailijat ovat käyttäneet sitä kontrastina draamasarjoissa ja runoissa, jotka ovat edelleen suosittuja tänään.
Monet poliittiset johtajat ovat myös käyttäneet polyptotonia puheissaan. Tällaisen syntaksin käyttäminen korostaa usein tiettyä sanaa, johon puhuja haluaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Yhdysvaltain historiallinen presidentti John F. Kennedy sisällytti avajaispuheessaan vuonna 1961 seuraavan rivin: “Ei kutsuna taisteluun, vaikka olemme pahoillamme …” – tässä kaksi sanaa “taistelu” ja “Embattled” edustaa kahta perussanan “taistelu” muotoa, mikä auttaa Kennedyä korostamaan konfliktin ajatusta, suurta konfliktia, joka on erittäin relevantti kyseessä olevan tilanteen kannalta.
Samanlainen polyptotoniin liittyvä laite on toinen kielellinen laite, nimeltään antanaclasis, jossa samoja sanoja käytetään uudelleen useita kertoja, mutta joilla on eri merkitys, samassa lauseessa tai lauseessa. Tässä on toinen esimerkki Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuheesta. Franklin D.Roosevelt joutui avajaispuheessaan vuonna 1933 Amerikan talouspaineisiin ja toisen maailmansodan kasvaviin vihollisuuksiin tällä lausunnolla: “Ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on pelko itse.” Sanan “pelko” ensimmäinen käyttö on verbi, joka viittaa moniin peloissaan oleviin amerikkalaisiin, mutta sanan “pelko” toinen käyttö on substantiivi, joka osoittaa, että ajan pelot olivat itse syntyviä ja että ne voitettiin itseluottamusta ja aggressiivista toimintaa.
Yllä oleva lause edustaa tehokkaasti ajatusta antanaclasiksesta, jossa sama sana esiintyy toistuvasti eri merkityksillä. Vaikka jotkut saattavat väittää, että sanan “pelko” kaksi käyttötapaa edustavat eri muotoja, kutsuen lausuntoa esimerkiksi polyptotonista, antanaclasiksen teknisellä määritelmällä lause sopii parhaiten tähän luokkaan. Tämä johtuu siitä, että käytetyt kaksi sanaa ovat samat sekä oikeinkirjoituksessa että ääntämisessä.