Julkinen teologia on melko infantiili tutkimusala, joka koskee lähinnä sitä, miten uskonnolliset opinnot voivat sisällyttää maallisemman lähestymistavan kohtuulliseen tutkimukseen. Sen sijaan, että keskityttäisiin käännynnöllisyyteen, tämä kurinalaisuus vaatii lähestymistapaa, joka kattaa kaiken oppitun ymmärryksen yrittäessään etsiä totuutta uskonnon ja tieteellisten löytöjen kautta sekä vaalia koko yhteiskuntaa eikä vain uskollista laumaa. Tätä kurinalaisuutta pidetään suurelta osin protestanttien päälinjana vastustaa evankelisen, fundamentalistisen kristinuskon nousua.
Public Journal of Public Theology -julkaisun julkaisemisen Public Public Responsibility Centerin mukaan julkisen teologian alaan vaikuttavat suurelta osin saksalaisen älymystön Jürgen Habermasin maalliset, yhteiskunnalliset filosofiat. Se yrittää yhdistää teologisia lähestymistapoja Habermasin pragmaattisiin ajatuksiin kriittisestä yhteiskuntateoriasta, joiden mukaan valaistumisen havainnot, vaikka ne ovat suurelta osin hyödyllisiä yhteiskunnalle, ovat myös saastuttaneet monia instituutioita, joita ihmiset ovat pitäneet tärkeinä. Tämän todellisuuden ei kuitenkaan pitäisi tuomita julkisesti vain radikaalimpien uskovien, vaan niiden, joilla on vakaa perusta tieteelliseen totuuteen.
Julkisen teologian kannattajat suuntautuvat postmodernistiseen tapaan. Tämä tarkoittaa yritystä analysoida modernia yhteiskuntaa ja löytää tapoja, joilla valaistumisen ymmärrys on muuttanut tavallista ihmiselämää. Tämän uskonnollisen alan kristityt kannattajat kritisoivat yhteiskunnallisia olosuhteita räikeästi, tieteellisesti asiaankuuluvilla termeillä pyrkien karkottamaan ohjakset fundamentalistisemmilta käsiltä. Julkisen teologian kannattajien mukaan vaihtoehto on arvioitava kokonaisuutena uskonnollisen oikeuden koskemattomimpien uskomusten perusteella, ja sitä hallitsevat vain poliitikkojen laatimat maalliset lait.
Tämän alan pääpaino on uskonnollisten instituutioiden valtaamisessa yhteiskunnallisen vaikutusvallan kannalta niin sanottujen valaistusinstituutioiden, kuten poliittisten järjestöjen ja liike-elämän, toimesta. Se on yritys käyttää tieteellistä perustetta ja tulkinnallisempaa lähestymistapaa protestanttiseen uskoon. Tämän saavuttamiseksi tehokkaimmin monet kannattajat kannattavat monien protestanttisten lahkojen, kuten presbyteeri-, piispa- ja metodistikirkkojen, sulautumista vastustamaan hitaasti väheneviä seurakuntia kussakin ja muodostamaan kovemman äänen keskustelussa lopullisesta totuudesta ja ymmärryksestä.
Keskustelun lisäksi julkiset teologit yrittävät keskittää uskonnolliset opintonsa ja toimintansa yhteisökeskeisiksi. Tällä tavalla he voivat paremmin sijoittaa uskon tekemällä siitä mahdollisimman relevantin yhteiskunnalle. Jotkut uskovat, että kurinalaisuus syntyi Habermasin kehotuksesta keinona pitää kristillinen liike liikkeellä valaistumisen ajan, joka edelleen hämmästyttää ja nukuttaa.