Ero homofoni- ja homografisanojen välillä on se, että homofonit ovat kaksi tai useampia sanoja, jotka kuulostavat samalta, ja homografit ovat kaksi tai useampia sanoja, jotka on kirjoitettu samalla tavalla. Molemmat näistä tunnisteista ovat hyödyllisiä osoitettaessa sattumia eri kielillä, jotka voivat aiheuttaa hämmennystä kielen oppijoille. Esimerkiksi homofonien kanssa kieltenopiskelijoilla tai jopa äidinkielenään puhuvilla voi olla vaikeuksia valita oikea sanakirjoitus jokaiselle sanalle.
Homofonien oikeinkirjoitusongelmien lisäksi mahdollinen ongelma on kontekstin puute. Kun sana puhutaan ilman riittävää viittausta, kuulijoiden voi olla mahdotonta sanoa, mihin merkitykseen puhuja viittaa. Jos esimerkiksi puhuja sanoo joko “Se oli luettu” tai “Se oli punainen”, kuulijat eivät ehkä pysty kertomaan, onko kyseinen henkilö sanonut jotain luettua, käyttämällä yksinkertaista menneisyyttä verbille “lukea” tai onko puhuja kuvailee jotain punaista. Tässä sanan konteksti määrittelee sen, koska ääntämisellä on useita merkityksiä.
Homografien kohdalla voi ilmetä erilainen, mutta liittyvä ongelma. Yllä olevan esimerkin avulla joku voi nähdä sanan “lukea” sivulla ja olla epävarma siitä, viittaako se yksinkertaiseen nykyajan verbiin “lukea”, kuten “luen paljon” tai aiempaan yksinkertaiseen verbiin “lukea” “, Kuten kohdassa” Luin sen eilen. ” Tässä se tosiasia, että nämä kaksi homografiaa lausutaan eri tavalla, erottaa ne puheessa, mutta ei tekstissä, missä homofoneilla on toisinpäin.
Yksi homofonien vaikeuden laajennus liittyy tavallisen ihmisen käsitykseen useista pronominimuodoista, jotka muodostavat homofonijoukkoja. Yksi yleisimmistä englanninkielisten oikeinkirjoitusvirhealueista liittyy kahteen näistä sarjoista. Ensimmäinen on joukko homofoneja “sinun”, joka on omistusmuoto, ja “sinä”, joka on supistus “olet”. Hämmästyttävä määrä äidinkielenään englantia puhuvia henkilöitä sekoittaa usein näiden sanojen oikeinkirjoituksen kirjoittaessaan. Toinen yleisesti väärin kirjoitettu joukko on sanat “heidän”, omistusmuoto, “he”, supistukset “he ovat” ja “siellä” suuntasana.
Edellä mainitut asiat ovat yleisiä pyrkiessämme kouluttamaan joko äidinkielenään puhuvia tai vieraita kielioppilaita englannin kielen ideosynkareista käyttämällä homofoni- ja homografiaesimerkkejä. Muut samankaltaiset ongelmat koskevat myös muita kieliä, joissa homofoni- ja homografisanojen sama ääntäminen tai kirjoitettu muoto voivat aiheuttaa sekaannusta. Näiden homofonien ja homografien esimerkkien selittäminen on usein osa useimpia johdantokursseja.