Vauvapuhe on sanallisen ilmaisun muoto, jossa henkilö, joka ei ole vauva, kommunikoi tai puhuu vauvalle tavalla, joka on tarkoitettu lohduttamaan tai rauhoittamaan. Tämäntyyppisessä viestinnässä käytetty äänisävy on usein hieman korkeampi kuin normaalissa puheessa, ja vokaaliääniä voidaan hieman vetää luodakseen ääniä, joita usein kuvataan “huutamiseksi”. Vanhemmat tai hoitajat käyttävät usein vauvapuhetta heijastaakseen vauvojen tai pikkulasten tuottamia ääniä takaisin heille ja puhuakseen vauvoille tavalla, joka rauhoittaa heitä ja on laulumaista.
Vauvapuhetta kutsutaan joskus myös “mothereseksi”, ja sitä pidetään usein tärkeänä osana vauvojen ja huoltajien, kuten vanhempien, välistä viestintää ja suhteita. Vaikka vauvapuheen käyttö voi tuntua hieman epäkypsältä, käytetty ääniääni on usein varsin tehokas vauvan huomion ja keskittymisen saamiseksi. Vauvan ja hoitajan välinen keskittyminen tämän prosessin aikana voi olla tärkeää vanhempien ja vauvan välisen suhteen muodostamiseksi. Tällaisen viestinnän houkuttelevat sävyt ja äänien heijastaminen takaisin vauvaa kohti voivat edelleen vahvistaa tätä yhteyttä.
Vauvakeskustelu voi myös olla tärkeä osa monien lasten kielen kehitystä. Vaikka tällaisen viestinnän tarkasta luonteesta ja tehokkuudesta kielen kehittämisessä on keskusteltu, jotkut tutkimukset osoittavat, että tällainen puhuminen avustaa pikkulasten kielen kehitystä. Ainakin on todennäköistä, että vauvapuhe auttaa lapsia ymmärtämään, miten kieltä käytetään kahden ihmisen välisessä kommunikoinnissa, koska vauva usein “puhuu” hoitajan kanssa ja hoitaja vastaa. Tämä opettaa lapselle, että suullinen viestintä koostuu prosessista, jonka kautta toinen osapuoli puhuu ja toinen kuuntelee, ja sitten kukin osapuoli vaihtaa rooleja.
On myös joitakin asetuksia, joissa vauvapuhelua voidaan käyttää ilman vauvan tai lapsen läsnäoloa. Kaksi aikuista voi käyttää puheääniä ja “epäkypsää” kieltä kommunikoidessaan keskenään osoittaakseen vetovoimaa toisiaan kohtaan. Tämä on todennäköisesti alitajuntaan perustuva tapa, jolla jokainen ilmaisee luottamuksensa ja tunteensa hoivaamisesta toista kohtaan käyttämällä tällaisia sanallisia vihjeitä. Aikuinen voi käyttää vauvanpuhetta myös eläintä, etenkin lemmikkiä kohtaan, rauhoittaakseen eläintä tai ilmaistakseen samanlaisen ”lohduttavan” tunteen eläintä kohtaan. Yksi henkilö voi käyttää sitä myös pilkallisesti tai pilkkaavasti toista kohtaan, yleensä ilmaistakseen, että vastaanottaja toimii lapsellisesti.