Irlantiin matkustavien amerikkalaisten ei todellakaan tarvitse huolehtia kielimuureista, joita he kohtaavat usein muissa Euroopan maissa. Irlannin kouluikäisten oppilaiden on opittava äidinkieltään yli vuosikymmenen ajan, mutta he eivät välttämättä poistu koulusta tietäen, kuinka puhua irlantia tai gaelia, kuten sitä yleisesti kutsutaan. Itse asiassa vain noin 30 prosenttia Irlannin kansalaisista tunnustaa olevansa luottavainen irlantilaisten taitojensa suhteen. Tämä luku on vieläkin pienempi Pohjois -Irlannissa, missä vain 8 prosenttia sanoo puhuvansa suomea sujuvasti. Englanti on ensisijainen kieli, mikä johtuu pitkälti saaren pitkästä ja vaikeasta historiasta osana Britannian valtakuntaa. 19-luvun puolivälin suuri nälänhätä on myös syyllinen irlantilaisten puhumiseen. Tuona aikana Irlannin maaseutualueet (jotka olivat historiallisesti irlannin kielen tukikohtia) menetti puolet väestöstä muuttoliikkeen ja nälänhädän vuoksi.
Irlannin kulissien takana:
Monet irlantilaiset sukunimet alkavat ”Mac” (eli MacDonald) tai “O” (eli O’Casey); ensimmäinen tarkoittaa “poikaa”, kun taas jälkimmäinen tarkoittaa “jälkeläistä” tai “pojanpoikaa”.
Irlantilaisen kirjailijan Bram Stokerin uskotaan perustuvan Dracula -hahmoonsa ystäväänsä, näyttelijä Henry Irvingiin. Romaani oli alun perin nimeltään The Dead Un-Dead.
Irlantilainen fyysikko John Tyndall todisti ensimmäisenä, että maapallon ilmakehällä on niin sanottu ”kasvihuoneilmiö”.