Kakofonia on sekoitus ankaria, vastenmielisiä tai törmääviä ääniä. Sitä käytetään yleisesti runouden kuvaamiseen, mutta se löytyy myös musiikillisesta sävellyksestä. Joskus kakofonia on sattumaa, ja joskus sitä käytetään tarkoituksellisesti taiteelliseen vaikutukseen. Kakofonia on Eufonian vastakohta, mikä tarkoittaa miellyttäviä, melodisia ääniä.
Jotkut tutkijat luokittelevat kakofonian ja dissonanssin samalla tavalla, kun taas toiset kuvaavat dissonanssia epäharmonallisiksi ääniksi ja kakofoniaa strategiana, jota kirjailija käyttää ristiriitaisen vaikutuksen saavuttamiseksi.
Esimerkki runoutta koskevista ristiriitaisista äänistä olisi Hart Cranen runo “Silta” (1930), joka käyttää kakofoniaa kommunikoidakseen teollisen maailman kaaokseen ja pahuuteen:
Voiman nenän valitus ruoskii uuden maailmankaikkeuden….
Missä suihkuttavat pilarit hemmottelevat iltataivasta,
Jättimäisen voimalaitoksen uhkaavien pinojen alla
Tähdet pistävät silmiä terävillä ammoniakkisananlaskuilla,
Uudet totuudet, uudet aavistukset sametissa huminaa
Dynamoista, joissa kuulon hihna on lyöty….
Powerin käsikirjoitus-haava, puola sidottu, hienostunut-
Pysähtyy hihnojen lyömiseen kukoistaville kelalle, kannustettuna
Kohoavaan liemeen, valjastettu tähtihyytelö.
Lisäksi seuraava kohta Jonathan Swiftin Gulliverin matkoista (1726) osoittaa sodan kaoottisia ja tuhoisia vaikutuksia:
Ja koska en ole vieras sodan taiteelle, minulla on hänelle kuvaus
tykkejä, kumia, musketteja, karabiineja, pistooleja, luoteja, jauhetta,
miekat, pistimet, taistelut, piiritykset, vetäytymiset, hyökkäykset, heikentävät,
vasta-miinat, pommitukset, meritaistelut…
Molemmissa kohdissa kieli on koottu siten, että vältetään melodinen, mutta antaa sen sijaan lukijalle vaikutelman karuista, kolisevista äänistä, jotka eivät luonnollisesti virtaa yhteen. Aivan kuten teollistumisen tai sodan aiheet, kunkin kirjoittajan käyttämät sanat purkavat lukijan tehokkaasti niin, että ajatus ja kieli kietoutuvat toisiinsa tarkoituksellisesti epäjärjestyksessä.
Monet musiikkityypit käyttävät tätä vaikutusta myös tuottaakseen epäsäännöllisen äänen sekoittamalla sointuja, jotka eivät loogisesti sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy teollisesta rockista sekä joistakin metallibändien musiikista.