Uskonnollisen uskon hylkäämistä kutsutaan luopumukseksi. Termiä käytetään myös yleisemmin puhumaan eron tai poliittisen puolueen jättämisestä. Yleensä joku ei tunnista itseään luopioksi, koska termiä pidetään melko pejoratiivisena.
Sana on johdettu kreikkalaisesta termistä, joka tarkoittaa “luopua virastaan”. Monissa uskonnoissa on luopumuksen kielto, jota pidetään vakavana synninä. Joku, joka hylkää Jumalan kokonaan, voidaan kutsua ateistiksi ja luopioksi, mutta jotakuta, joka kääntyy toiseen uskontoon, pidetään myös luopiona. Kummassakin tapauksessa jotkut uskonnolliset uskomukset uskovat, että luopiot ovat tuomittuja iankaikkiseen kärsimykseen todellisen uskon hylkäämisestä.
Luopioiden uskomien helvetin rangaistusten lisäksi luopumuksella on myös joitakin todellisia maallisia seurauksia. Asteikon lievemmässä päässä luopion lapset voivat kohdata hylkäämisen ja vaikeudet, jos he yrittävät jatkaa uskoaan tai mennä naimisiin kirkkoonsa. Kirjon vakavammassa päässä luopumista pidetään joissakin maissa, etenkin fundamentalistisissa islamilaisissa maissa, päärikoksena.
Saadakseen luopumuksen jonkun on julkisesti ja muodollisesti hylättävä hänen uskonsa. Jos joku päättää lakata osallistumasta uskonnollisiin palveluksiin, rukoilemasta tai noudattamasta uskonnollisia käytäntöjä, häntä voidaan pitää kadonneena, mutta ei välttämättä luopiona. Luopio tekee muodollisen luopumisen, joka osoittaa pysyvän tauon uskon kanssa, eikä tätä rikkomusta voida korjata.
Monissa tapauksissa termiä käyttävät epäuskoisesti ihmiset, jotka pysyvät uskossa. Ihmiset voivat ehdottaa, että joku jätti uskon heikon heikkoutensa vuoksi tai pienistä syistä. Useimmissa tapauksissa yritetään tehdä esimerkkejä luopion elämästä ja valinnoista, jotta muut uskon jäsenet eivät seuraa esimerkkiä. Tämä pätee erityisesti kultteihin ja ääriliikkeisiin, jotka eivät halua rohkaista jäseniään eroon.
Luopumuksen valitseminen voi olla hyvin vaikeaa, vaikka ketään ei uhkaakaan kuolema. Valintaa erottaa julkisesti ja mahdollisesti myöhemmin arvostella uskontoa ei oteta kevyesti. Yleensä jonkun on oltava uskollinen aluksi luopumukseen, koska vain syvä uskonkriisi voi johtaa tällaiseen tekoon. Luopumusta harkitsevan voi myös olla vaikea löytää hyvää hengellistä neuvonantajaa, mikä voi olla hyvin vieraantuttavaa.