Apofaasi tarkoittaa kirjaimellisesti “ei”. Sana sisältää useita kirjallisia yhteyksiä. Retoristen tekniikoiden osalta se viittaa yritykseen viitata ideaan, henkilöön tai esineeseen mainitsematta suoraan mainittua käsitettä. Se voi myös viitata selitysmenetelmään, jossa henkilö käyttää mitätöivää lausuntoa kuvatakseen jotain. Muita tämän tekniikan käyttötarkoituksia ovat sen paikka päätelmätyökaluna tai keinona korostaa tiettyä ajatusta.
Kun termi alun perin toteutui, apofaasi käsitti ensisijaisesti kuvaavia kohtia, joissa jollekin puuttui vankka ja suora määritelmä. Siksi puhuja tai kirjoittaja vastaisi kuvauksen kohdetta negatiivisesti muihin esineisiin. Esimerkiksi autoa ei kuvailisi moottorikäyttöiseksi, nelipyöräiseksi vaunuiksi, vaan sitä voitaisiin kuvata “ei manuaalisesti”, “ei staattiseksi” ja “ilman kahta pyörää”. Tämä lähestymistapa apofaasiin muistuttaa tavallaan joitakin arvoituksia.
Nykyaikaisempi käsitys apofaasista pitää lähestymistapaa retorisena välineenä vahvana. Tämä lähestymistapa on tavallaan ironinen, koska puhujan tai kirjoittajan tarkoitus on erilainen kuin kirjaimellinen lausunto. Politiikka on yleinen alue tällaiselle apofaasikäytölle, kuten silloin, kun poliitikko viittaa vastustajan äänestystulokseen tai henkilökohtaiseen elämään väittäen, että aiheesta ei puhuta: ”En ole täällä puhumassa siitä, että herra Smith äänesti tätä politiikkaa vastaan. ” Kaikki lausunnot, jotka johtavat varoituksiin “en aio …” tai “en voi …” tai vastaava ilmaisu, ovat todennäköisesti apofaasi, jos sen jälkeen seuraa suoraan viittaus väitetysti kiistettyyn aiheeseen. Tätä tyyppiä voidaan kutsua myös paraleipsiksi.
Toinen asia, jolla ymmärretään apofaasi, syntyy, kun henkilö rakentaa pääkohdan tai lähtökohdan hylkäämällä muut vastaavat kohdat tai lähtökohdat. Teologit käyttävät joskus tätä lähestymistapaa viitatessaan hengelliseen jumaluuteen hylkäämällä muut hengelliset väitteet ja vahvistamalla sitten itse jumaluuden ja sitä ympäröivän uskomusjärjestelmän. Tämä lähestymistapa voi myös toimia keinona ilmaista, kuinka jumaluutta tai aihetta ei voida kuvata riittävästi pelkillä sanoilla.
Toisessa lähestymistavassa apofaasi ymmärretään eräänlaisena logiikkana. Tällä tavalla käytettynä termi on nimenomaan päättelymuoto. Syllogismeina tunnetut lausunnot ovat yksi ensisijainen menetelmä, koska ne esittävät loogisen ajattelun, jolla on alku, keskikohta ja ratkaisevat osat. Esimerkiksi syllogismi voi koostua seuraavista lausunnoista: Kaikki kalat voivat uida; Taimen on kala; Taimen osaa uida. Tämän väitteen apofaasinen versio jättäisi keskimmäisen lausuman pois, jättäen sen implikaation sijaan suorana lauseena.