“Vanhempi hetki” on mielikuvituksellinen puhe, jota käytetään kuvaamaan hetkellisen muistin menetyksen ilmiötä, koska se liittyy kykyyn muistaa nimi, paikka tai muu tieto. Lauseen kuvat liittyvät yleiseen käsitykseen siitä, että iän myötä henkiset kyvyt heikkenevät, minkä vuoksi on vaikea muistaa edes jokapäiväistä tietoa, joka on yleensä helposti saatavilla. Kuka tahansa tahansa voi kokea vanhemman hetken ajoittain, joskus stressin, häiriötekijöiden tai muiden syiden aiheuttaman väliaikaisen häviämisen vuoksi.
Yksi yleisimmistä esimerkeistä vanhemman hetken kokemisesta on hankala sosiaalinen tilanne, jossa törmäät henkilöön, joka ilmeisesti muistaa sinut hyvin, mutta jota et yksinkertaisesti voi sijoittaa, vaikka kuinka yrität. Monet ihmiset yrittävät epätoivoisesti jatkaa teeskentelyä muistaa yksilöä etsiessään jonkinlaisia suullisia vihjeitä, jotka laukaisevat muistin ja mahdollistavat henkilön yhdistämisen johonkin tapahtumaan tai paikkaan menneinä vuosina. Onnistuessaan näennäinen muukalainen sanoo jotain, joka auttaa luomaan jonkin kontekstin menneelle vuorovaikutukselle ja käynnistää muistutuksen jostakin kyseisestä henkilöstä. Muina aikoina mitään ei tule mieleen, ja vanhemman hetken kokijan on joko tunnustettava muistin puute tai yritettävä irrottautua kohtaamisesta ennen kuin muistin puute ilmenee.
Vanhempi hetki ei välttämättä edellytä toisen osapuolen läsnäoloa. Monien ihmisten muisti on tilapäisesti katkennut, kun on kyse tavaroiden, kuten auton avainten, lompakkojen ja kukkarojen, löytämisestä. Tyypillisesti hetken rauhoittuminen ja menneiden tekojen henkinen jäljittäminen tuo mieleen oivalluksen siitä, missä kadonneet esineet on viimeksi nähty, jolloin on mahdollista löytää ne uudelleen. Usein jokin pieni idea hölkkää muistia, lopettaa vanhemman hetken ja mahdollistaa etsimän kohteen onnistuneen löytämisen.
Kaikille sattuu silloin tällöin väliaikaisia muistihäiriöitä, eikä niitä pidä nähdä jonkinlaisen jatkuvan mielenterveyden huononemisen kehittymisenä. Tässä yhteydessä vanhempi hetki voi olla hieman ärsyttävä, mutta sitä ei pidä ajatella vakavana ongelmana. Jos henkilö alkaa kokea tämän tyyppisiä ilmiöitä yhä useammin, tämä voi olla merkki stressistä, masennuksesta tai jostain muusta kehittyvästä mielenterveydestä, joka voidaan korjata asianmukaisella hoidolla.