Mikä on Neurosemantics?

Neurosemantics on tutkimus siitä, miten sanat tai lauseet tulkitaan henkilön psykologiassa, ja siitä aiheutuvat yleiset reaktiot. Jotkut asiantuntijat määrittelevät neurosemantian tutkimuksen siitä, miten merkitys muuttuu tunteeksi. Tämä monimutkainen tieteellinen tutkimus on synnyttänyt erilaisia ​​teorioita ja ideoita alallaan ja laajemmassa humanististen tieteiden yhteydessä.

Toinen tapa ymmärtää neurosemantiaa on, että sanat vaikuttavat usein tunteisiin. Tämä ongelma voidaan nähdä myös tutkimuksena kielen tai muiden semanttisten symbolien saamisesta keskushermostoon, jossa hermovaste voi korreloida emotionaalisiin reaktioihin. Neurosemantikon ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää semantiikan merkitys: semantiikka itsessään on visuaalisia, kirjallisia tai muita aistillisia symboleja, joita ihmiset ja jotkut eläimet tulkitsevat eri tavoin

Neurosemantiikan ala on monitieteinen. Tämä tarkoittaa, että se tapahtuu laajemmassa joukossa humanistisia tieteitä. Jotkut näistä ovat antropologia, sosiologia, kirjallisuuden opiskelu, uskonnon opiskelu ja filosofian opiskelu. Muut tekniset tieteet, kuten kielitiede ja anatomia, rajoittuvat myös neurologian ja semantiikan ymmärtämiseen.

Jotkut tieteelliset ammattilaiset lähestyvät “neuro-semantiikkaa” eri tavoin. Yksi näistä on ymmärtää semanttinen internalisaatio sähkömagneettisen spektrin kautta tapahtuvaksi. Toinen tapa ymmärtää tällainen saanti on “kognitiivinen alue”, jossa tutkijat voivat puhua semanttisten käsitteiden kartoittamisesta.

Ammatillisten neurosemanttisten teorioiden joukossa monet liittyvät “itsensä toteuttamiseen” tai muihin tapoihin, joilla ihmiset tulkitsevat ja aktualisoivat tietoja. Esimerkiksi eräs tiedemies ehdottaa, että kielen tulkinta voi olla samanlainen kuin verkkokalvon paineen tulkinta havaittuina valokuvina. Tällainen teoria viittaa siihen, että semantiikan sisäistäminen voi olla vähemmän satunnaista kuin tapa, jolla tämä semantiikka alun perin luotiin.

Neurosemantikon alalla voi olla monia käytännön sovelluksia psykologiaan ja psykiatriaan, mutta sitä ei pidä sekoittaa näihin tieteenaloihin. Laajempi neurosemantikan tutkimus voi myös auttaa uusia pyrkimyksiä luoda erittäin tehokkaita tekniikoita, joiden avulla ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään sekä itse tekniikoiden kanssa uusilla ja voimaannuttavilla tavoilla. Osa siitä, mikä herättää kiinnostusta neurologian ja semantiikan risteyksessä, on ajatus siitä, että tuomalla enemmän määritelmää aivotutkimukseen tutkijat voisivat auttaa lievittämään joitain ihmismielen negatiivisia tiloja tai rajoituksia.