Vertailun aste on tapa verrata henkilöä tai asiaa joko toiseen henkilöön tai asiaan tai ihmisryhmään tai asioihin. Vertailussa on kolme erilaista muotoa. Positiivinen muoto on yksinkertaisin perusmuoto; vertailumuoto on silloin, kun vertaillaan kahta henkilöä tai asiaa; ja ylivoimainen muoto on, kun kolmea tai useampaa ihmistä tai asiaa verrataan. Vertailutasoja käytetään vain adverbien ja adjektiivien kanssa.
Positiivinen muoto on vertailun perustaso. Sitä käytetään yleensä kuvaamaan yhtä henkilöä. Esimerkki tästä olisi ”Johannes on laiha”. Se kuvaa Johnin ominaisuutta, mutta ei vertaa häntä mihinkään henkilöön tai ryhmään. Positiivista muotoa voidaan käyttää myös vertaamalla kahta tai jopa kolmea tai useampaa ihmistä tai asiaa.
Vertailevaa muotoa käytetään, kun vertaillaan kahta henkilöä tai asiaa, ja se on korkeampi vertailutaso kuin positiivinen muoto. Esimerkki tästä olisi ”Johannes on ohuempi kuin Markus”, jossa vertailtiin kahta ihmistä Johannes ja Markus. Vertailevassa muodossa adjektiivi muodostetaan usein lisäämällä sen loppuun -er, kuten “ohuempi”. Toinen vaihtoehto olisi käyttää sanaa enemmän sanan edessä, kuten kohdassa “Johannes on laihempi kuin Markus”. Thania käytetään usein yhdistelmänä käytettäessä vertailevaa vertailutasoa.
Vertailun lopullinen muoto on superlatiivi. Tätä käytetään yleensä vertaamalla henkilöä tai asiaa ihmisryhmään. ”John on luokkansa ohuin poika” olisi esimerkki vertailun ylivoimaisesta tasosta. Superlatiivi muodostetaan usein lisäämällä sanan loppuun joko -est tai käyttämällä sanaa eniten, kuten kohdassa “Johannes on luokkansa ohuin poika”. Toinen yleissääntö käytettäessä superlatiivimuotoa on, että artikkeli tulee usein adjektiivin eteen.
Positiivisessa, vertailevassa ja superlatiivisessa muodossa on myös tutkintoja. Positiivisessa muodossa on jonkin verran tasa -arvoa; esimerkiksi voitaisiin sanoa ”Johannes on yhtä laiha kuin Markus”. Tämä lause vertaa kahta poikaa, mutta vertailu on sama. Toisaalta myönteisessä muodossa on myös eriarvoisuutta. Esimerkki tästä olisi ”Mark ei ole niin ohut kuin John”, joka myös vertaa kahta poikaa, mutta vertailu ei ole tasa -arvoinen.
Vertailevassa muodossa on myös erilaisia tutkintoja. Yksi näistä on rinnakkaisaste, joka yleensä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun lauseessa on kaksi adjektiivia. Kun toinen muuttuu, muuttuu myös toinen. Progressiivinen tutkinto on toinen aste, joka löytyy vertailumuodosta, ja se osoittaa etenemisen ajan myötä. Esimerkiksi: “Viikkojen kuluessa John tuli ohuemmaksi ja ohuemmaksi.”