Klassisen antiikin kirjalliset teokset kirjoitettiin joskus uudelleen, kopioitiin tai käännettiin vuosisatoja sen jälkeen, kun ne oli suunniteltu ja sävelletty. Klassisen filologian työn tarkoituksena on määrittää, ovatko antiikista säilyneet kreikkalaiset ja latinalaiset tekstit alkuperäisten kirjoittajien tarkoituksen ja tarkoituksen mukaisia. Klassinen filologi yrittää pohjimmiltaan määrittää, onko meillä oikea versio alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Tämä edellyttää tekstin yksittäisten sanojen tarkkaa tarkastelua ja tekstin kautta vuosisatojen aikana lisättyjen kommenttien tai huomautusten lukemista.
Termi filologia tulee kreikan sanasta philologos. Antiikin aikana filologit viittasivat muinaisten kirjallisten käsikirjoitusten kommentoijiin. Se tarkoitti ”sellaista, jolle sana on rakas”. Nämä teokset sisälsivät monia sanoja, joiden merkitys saattaa olla epäselvä, epävarma tai käännetty väärin. Klassinen filologi yrittää varmistaa, että näiden tekstien tulkinta on mahdollisimman oikea.
Jotta muinaisen tekstin oikea merkitys löydettäisiin ja ymmärrettäisiin, klassisen filologin on tietyllä tavalla päästävä antiikin kielelliseen ja historialliseen kulttuuriin. Hän etsii sanojen täsmällisiä merkityksiä sellaisina kuin ne olisi tuolloin ymmärretty. Lähtökohtana on, että jokaisen kulttuurin ja aikakauden kirjallisuutta tulee tulkita vain lukemalla teosta niin, kuin alkuperäinen kirjoittaja aikoi sen lukea aikalaistensa. Tämä tarkoittaa sitä, että tekstin sanoja ei pakoteta nykyaikaisiin tulkintoihin tai merkityksiin. Teoksen kirjoittamishetkellä olemassa olleet kielen ja ideoiden monimutkaisuudet on paljastettava huolellisen tutkimuksen avulla.
Klassisessa filologiassa käsikirjoituksen yksittäisten kohtien sanojen konteksti on tärkeä. Sanojen käytön epäjohdonmukaisuudet työn eri osien välillä voivat viitata kopiointivirheisiin tai väärään käännökseen. Sanan merkityksen pitäisi olla johdonmukainen koko tekstissä. Joskus kirjailijan koko teoksen tutkiminen on tarpeen sen määrittämiseksi, mitä kirjoittajan yleiset ajatukset olivat. Tämä menetelmä ei aina johda varmuuteen tiettyjen sanojen merkityksistä, mutta se luo kiinteät rajat merkityksille.
Klassisen filologian alan kriitikot väittävät, että sanoissa on liikaa epäselvyyksiä, jotta niille voitaisiin antaa mitään selvää merkitystä, varsinkin vuosisatojen kielellisen muutoksen jälkeen. Sananlaskuissa voi tapahtua muutoksia, sanojen merkitysmuutoksia tai sanan käyttö voi kadota kokonaan. Pelkkä ajan kuluminen tekee sanojen merkitysten objektiivisen määrittämisen mahdottomaksi.
Klassisen filologian vastaus on, että vaikka joidenkin sanojen merkityksestä ei ole varmuutta, se ei tarkoita, että tämä pätee kaikkiin sanoihin. Todisteita sanojen merkityksestä voidaan kerätä vertaamalla tekijän työtä hänen muihin ja hänen aikalaistensa teksteihin. Kattava tutkimus voi johtaa paitsi sanan merkityksen vahvistamiseen myös sen ymmärtämiseen, miksi jokin tekijä käytti sitä.