Naturalistinen harha on eräänlainen looginen harha, jossa ajatusta siitä, että jokin on luonnollista, käytetään osoittamaan, että sen on siksi oltava hyvä. Yksi tämän ajatuksen suurimmista puutteista on se, että termin “luonnollinen” merkitys voi olla joissakin tapauksissa selvä, mutta toisissa se voi olla epämääräinen. Tämän ajatuksen käyttäminen voi myös luoda tilanteen “pyytää kysymystä”, jossa joku väittää, että luonnolliset asiat ovat hyviä vain siksi, että ne ovat luonnollisia. Naturalistinen harhaluulo perustuu yleensä siihen tosiasiaan, että joku käyttää tosiasiallista lausuntoa todisteena arvolausunnosta.
Luonnonvalitukseksi kutsuttua naturalistista harhaluuloa esiintyy useimmiten silloin, kun joku käyttää väitettä siitä, että jokin “luonnollinen” on siksi “hyvä”. Tätä käytetään tyypillisesti yhdistettynä ajatukseen, että jokin “luonnoton” on luonnostaan ”paha” tai ainakin ei niin hyvä kuin jokin “luonnollinen”. Yksi suurimmista naturalistisen virheen käytön ongelmista on se, että termin “luonnollinen” merkitys on usein epämääräinen. Vaikka puut ovat selvästi luonnollisia, on vähemmän selvää, kun keskustellaan puusta, jonka ihmiset ovat tuoneet uudelle alueelle ja joka vahingoittaa alueen nykyistä ekosysteemiä, onko tämä prosessi “luonnollinen” vai “luonnoton”.
Toinen suuri ongelma naturalistisen virheen käyttämisessä väitteessä on se, että se usein luo tilanteen, jossa joku “esittää kysymyksen”. “Kysymyksen esittäminen” viittaa väitteeseen, joka pohjimmiltaan käyttää itseään todisteena itsestään. Esimerkiksi joku, joka sanoo, että “nämä linnut ovat hyviä, koska ne ovat luonnollisia ja luonnon asiat ovat hyviä”, “pyytää kysymyksen”. Väite edellyttää olettamusta, että ehto “luonnolliset asiat ovat hyviä” pitää paikkansa sen tueksi, mutta juuri tämä on perustelun tarkoitus. Tämäntyyppiset väitteet ovat melko yleisiä naturalistisessa harhaluulossa, ja niiden välttäminen edellyttää, että joku ensin väittää, onko jokin “luonnollinen” luontaisesti hyvää.
Monet ongelmat, joita syntyy, kun joku käyttää naturalistista harhaa, johtuvat siitä, että harhaluulo perustuu tosiasialliseen lausuntoon, joka muutetaan arvoksi. Jos joku sanoo: “Tämä puu on luonnollinen”, hän yksinkertaisesti esittää tosiasian; tämä riippumatta siitä, onko se totta vai ei. Ongelma syntyy, kun joku laajentaa tämän lausunnon sanoakseen “Tämä puu on luonnollinen, mikä tarkoittaa, että se on hyvä”, koska tämä tuo arvolausuman tosiasialausuntoon. Kaikki tällaiset arvoilmoitukset on arvioitava erikseen ja niitä on puolustettava puolesta tai vastaan alkuperäisestä tosiseikasta riippumatta, mikä on paras tapa jollekin voittaa naturalistinen harha.