Sanajärjestys on yleinen termi, jota käytetään kielitieteessä ja kirjallisuudessa viittaamaan sanojen järjestelyyn tietyssä kielellisessä rakenteessa. Sitä tutkitaan yleisimmin lauseiden yhteydessä, koska sanojen järjestys voi vaikuttaa merkittävästi tietyn lauseen merkitykseen. Joillakin kielillä sanojen järjestys on melkein yhtä tärkeä kuin merkityksen määrittämisessä käytetyt sanat, kun taas toiset kielet sallivat laajan valikoiman sanasarjoja, koska sanat itse merkitsevät eniten. Kirjallisuudessa sanat järjestetään eri tavoin eri tilanteissa luodakseen tietyn äänen tai rytmin tai muuttaakseen jonkin sanan mahdollisen merkityksen hienovaraisesti. Erityisesti runoilijoiden täytyy usein manipuloida järjestystä halutun riimi- ja rytmijärjestelmän saavuttamiseksi.
Lähes kaikilla kielillä sanojen järjestys vaikuttaa jonkin lauseen merkitykseen. Sanojen järjestäminen tietyllä tavalla kielen kielioppisääntöjen perusteella on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että lause tai lause ei ole täyttä hölynpölyä. Se, että englanniksi “menin kauppaan” on järkevä, kun taas “Store to go the I” on järjetön, perustuu täysin lauseen järjestykseen. Järjestystä käytetään myös yleisesti aiheiden ja esineiden osoittamiseen tietyssä lauseessa tai lauseessa. Kohdassa “poika antoi kortin sallylle” sanat on määrätty osoittamaan, että “poika” on aihe, “kortti” on suora kohde ja “Sally” on epäsuora kohde.
Useimpien kielten puhujilla on taipumus noudattaa tiettyä sanojen järjestystä, vaikka vaihtoehdot olisivat mahdollisia. Esimerkiksi englanninkieliset suosivat subjekti-verbi-objektijärjestystä, kuten “John osti uuden auton”, jossa “John” on aihe, “ostettu” on verbi ja “auto” on esine . On kuitenkin myös sallittua sanoa “uusi auto, jonka John osti”, vaikka tätä rakennetta käytetään harvoin, ja kun sitä käytetään, objektiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Sanojen järjestys voi myös vaihdella jonkin verran sen mukaan, onko lause kirjoitettu vai puhuttu. Tämä vaikutus on dramaattisempi joillakin kielillä kuin toisilla.
Kirjailijat ja runoilijat manipuloivat usein sanojen järjestystä saadakseen aikaan erilaisia vaikutuksia. Runoilijat käyttävät yleensä järjestystä saadakseen aikaan tietyn rytmin tai riimimallin. Sanojen järjestystä voidaan käyttää proosassa samaan tarkoitukseen, mutta sitä käytetään useammin tietyn lauseen tai lauseen merkityksen muuttamiseen. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi tuomaan hienovaraista epäselvyyttä, joka palvelee jotakin erityistä tarkoitusta.