Perifraasi, jota kutsutaan myös ympärileikkaukseksi, on substantiivin tai verbin kuvaavan lauseen korvaaminen. Kirjallisesti sitä voidaan käyttää tarkoituksellisesti vaikuttavuuden vuoksi tai se voi merkitä kokemattomuutta joko kirjoittamisessa tai aiheessa. Puhutulla kielellä periferaasien tiheä käyttö viittaa sanan löytämisen vaikeuteen tai se voi johtua sosiaalisesta yrityksestä pehmentää viestiä. Sanojen löytäminen voi olla merkki kehitysongelmasta tai neurologisista vaurioista.
Periferaasien käyttö kirjoittamisessa ja puheessa johtaa pitkiin, kuvaaviin kohtiin. Kirjoittajat haluavat joskus käyttää monimutkaista ilmausta yksittäisen sanan sijasta asettaakseen sävyn tai korostaakseen sanan merkityksen hienovaraista puolta. Kirjailija voi esimerkiksi halutessaan kirjoittaa ”viimeiset häipyvät lämpösäteet vuoren taakse” kuin ”aurinko laskee” kaunokirjallisuuden tehosteeksi. Sama lause tieteellisessä artikkelissa auringosta otettaisiin huonosti. Samoin perfraaseja voidaan käyttää sanoman pehmentämiseen tai politisointiin, kuten “monia ihmisiä kannustettiin löytämään tyydyttävämpi työpaikka” sen sijaan, että “monet ihmiset erotettiin”.
Akateeminen ja ammatillinen kirjoittaminen pyrkii tyypillisesti välttämään perfraaseja tiiviin ja selkeän tyylin hyväksi. Kehittynyt muotoilu näissä yhteyksissä viittaa sanaston puutteeseen tai aiheen hallitsemattomuuteen. Amerikkalaisessa englannissa ytimekästä kirjoittamista pidetään arvovaltaisempana muotona. Ilmaukset, kuten “luonteeltaan” tai “sellainen”, merkitsevät usein paikkoja, joissa kirjoittamista voidaan yksinkertaistaa. Toisaalta liian ytimekäs kirjoittaminen voi vaikuttaa kylmältä ja kuivalta.
Puhutussa kielessä periferaasien tiheä käyttö merkitsee usein ongelmia sanojen löytämisessä tai halutun sanan muistamisessa puhumishetkellä. Tämä voi olla normaali ikääntymisen toiminta, mutta se voi ilmetä myös aivohalvauksen, aivovamman tai Alzheimerin taudin alkuvaiheessa. Kun periferaatteja käytetään korvaamaan aitoja sananhakuongelmia, ne voivat olla välttämättömiä puhujan kommunikointikyvyn kannalta. Useista tai lisääntyvistä tapauksista, joissa on vaikea löytää sanaa, on keskusteltava puhujan lääkärin kanssa, koska ne voivat olla ensimmäisiä neurologisen sairauden tai häiriön oireita.
Kehityksellisesti periferaasi on normaalia kielen varhaisessa kehityksessä. Hyvin pienillä lapsilla ei ole sanastoa kaiken merkitsemiseen, joten lauseiden korvaaminen on yleinen strategia. Esimerkiksi “paikka, jossa on nuggeteja”, on tyypillinen tapa kaksivuotiaalle pyytää suosikkiravintolaa. Samoin toisen kielen oppijat voivat turvautua kuvaaviin lauseisiin, jos heiltä puuttuu tarvittava sanasto kommunikoidakseen tehokkaasti.