Valenssi ilmaisee argumenttien määrän, jotka liittyvät tiettyyn verbiin lauseessa. Useimmat verbit ovat ainakin yksiarvoisia; tämä tarkoittaa, että heillä on yksi argumentti, joka on lauseen aihe, joka suorittaa verbin ilmoittaman toiminnon. On myös kaksiarvoisia verbejä, jotka vaativat sekä kohteen että suoran kohteen, jolle toiminto suoritetaan, ja kolmiarvoisia verbejä, jotka tarvitsevat myös epäsuoran kohteen, joka on osa toimintaa. Valenssi liittyy verbien transitiivisuuteen, vaikka ne eivät ole identtisiä käsitteitä, koska transitiivisuus perustuu puhtaasti esineisiin eikä aiheeseen.
Verbin valenssi määräytyy sen mukaan, kuinka monta argumenttia lauseessa on oltava, jotta se olisi järkevä. Muutamia sanoja on avalevia, mikä tarkoittaa, että ne eivät vaadi argumentteja, eivät edes aihetta. Esimerkiksi sana “lumi” ei todellakaan vaadi aihetta, ja ilmausta “lunta” käytetään usein yksinkertaisesti kieliopin selkeyden vuoksi.
Yleisemmin verbit ovat kuitenkin vähintään yksiarvoisia, mikä tarkoittaa, että ne edellyttävät yhtä argumenttia, jotta ne olisivat järkeviä. Verbeillä, joilla on tämäntyyppinen valenssi, on oltava aihe, mutta ne eivät tarvitse minkäänlaista objektia. Sanat, kuten “nukkua”, “tanssi” ja “hypätä”, voivat kaikki olla yksiarvoisia, koska ne eivät vaadi kohdetta kohteelle. Ne vaativat kuitenkin kohteen, joka suorittaa teon.
Kaksiarvoiset verbit ovat niitä, jotka vaativat sekä kohteen että suoran kohteen, jolle toiminto suoritetaan. Esimerkiksi sanalla “heitti” on usein tämä valenssi esimerkiksi “heitin pallon” -lauseessa, koska se vaatii sekä kohteen että heitettävän esineen. Kolmenarvoinen verbi vaatii myös epäsuoran kohteen, joka on osa toimintaa, kuten sana “antaa”. Lauseessa “annoin ystävälleni lahjan” verbi vaatii aiheen ja suoran kohteen, “lahjan”, sekä epäsuoran kohteen, joka on toiminnan kohde, “ystäväni”. Valenssin vähentäminen voi tapahtua, kun sana esitetään vähemmän argumentteja kuin muutoin vaaditaan, kuten “annan rahaa”.
Transitiivisuus on käsite, joka liittyy läheisesti valenssiin, vaikka ne eivät ole identtisiä. Verbin transitiivisuus perustuu vain vaadittujen objektien määrään ilman aihetta. Vaikka sana “heitti” lauseessa “Heitin pallon” on kaksiarvoinen, sitä pidetään monotransitiivisena, koska se vaatii vain yhden suoran kohteen. Yksiarvoinen verbi nähdään intransitiivisenä, ja kolmiarvoisia sanoja pidetään ditransitiivisina.