Datiivitapaus on kieliopillinen tapaus, jota käytetään epäsuoriin esineisiin monilla kielillä. Yleisimmin epäsuora esine seuraa verbiä, kuten “antaa”, ja osoittaa, että henkilölle on tehty jotain tai hänelle on annettu jotain. Englanniksi epäsuora objekti seuraa verbiä ja edeltää suoraa objektia. Muilla kielillä sekä sanan sijoittelu että funktio datatiivissa voivat olla joustavampia.
Verbejä, jotka voivat ottaa suoria objekteja, kutsutaan ditransitiivisiksi, koska ne voivat ottaa sekä suoria että epäsuoria objekteja. Verbit, jotka tarkoittavat “antaa” tai “lähettää”, ovat yleisimpiä muuttuvia, kuten “Minä annan sinulle avaimen”. Tässä esimerkissä “sinä” on epäsuora kohde ja “avain” on suora objekti. Muut verbit voivat toisinaan ottaa epäsuoria esineitä, kuten “Jack kirjoittaa Alexille shekin”. Tässä tapauksessa datatiivi osoittaa, kenelle jotain tehdään.
Datiiveja ei pidä sekoittaa esiasetuslauseisiin, joilla voi olla sama semanttinen tarkoitus. “George toimittaa pizzan Elisabetille” ei sisällä epäsuoraa kohdetta, koska “Elizabethille”, joka osoittaa, kenelle pizza annettiin, on esikohtainen lause, joka tulee suoran kohteen jälkeen. Se ei ole datatiivisessa tapauksessa. Lause voidaan muotoilla uudelleen muotoon “George antaa Elizabethille pizzan”, joka sitten sisältää epäsuoran kohteen.
Kielioppilaiset ovat eri mieltä siitä, onko englannilla todellinen tapaus. Tarkkaan ottaen “tapaus” osoittaa, että sana on muuttunut jonkin verran morfologiassa tai oikeinkirjoituksessa, mikä osoittaa sen tehtävän lauseessa. Toisaalta englanninkielinen sana osoitetaan epäsuoraksi kohteeksi sen sijoittamisen mukaan lauseeseen eikä itse sanan muotoon. Pronominit ovat toisinaan poikkeuksia, kuten “Kenelle annoit jäätelön?” missä “kuka” muuttuu “keneksi” sen roolin epäsuorana kohteena. Koska “kuka” on myös muoto, jota käytetään suoriin kohteisiin, jotkut kielioppilaiset luokittelevat molemmat yhdessä objektiiviseksi tapaukseksi.
Datiivit ovat paljon yleisempiä ja paljon hyödyllisempiä latinaksi kuin englanniksi. Sen lisäksi, että datatiivikirjaa käytetään epäsuorana objektina, se voi myös palvella samaa toimintoa kuin esiasetuslause englanniksi. Esimerkiksi lause Bonum mihi videtur kääntää “Se näyttää minusta hyvältä”. Datiivi mihi käännetään “minulle”, vaikka se ei ole epäsuora kohde. Latinalaisesta kielestä on myös hyötyä, mikä osoittaa, että jotain on tehty tietyn henkilön hyväksi, kuten kohdassa Condo librem tibi tai “Minä tuon kirjan sinulle”. Muita latinalaisen datatiivin käyttötarkoituksia ovat tarkoituksen datatiivi, erottamisen dative, kiinnostuksen dative ja hallussapidon dative.
Jotkut kielioppilaiset väittävät, että nämä datiivin vaihtoehtoiset käyttötaivat taivutetuilla kielillä muodostavat itse asiassa erillisiä tapauksia ja että todellista datatiiviä käytetään vain epäsuorille objekteille. Jotkut Koinen kreikkalaiset kieliopit luettelevat esimerkiksi datiivi-, paikannus- ja instrumentaalitapauksia, joissa toisilla on vain datatiivi. Kaikkien kolmen tapauksen muoto on sama, mutta toiminnot ovat erilaisia.