Suullinen ja kirjallinen viestintä voi tarjota erittäin tarkkoja merkityksiä, mutta ne tekevät sen abstraktisti. Sanat edustavat itse asioita, jotka edustavat esineitä ja ideoita substantiivilla, tekoja verbeillä, muokkauksia adverbeilla ja adjektiiveilla sekä ohjeita tai suhteita asioiden välillä prepositioilla. Epämääräinen viestintä puuttuu spesifisyydestä, ja siinä käytetään luokkatermiä tarkasti hiotun termin sijasta; esimerkiksi sana olento voi viitata hyönteiseen, nisäkkääseen, matelijaan, lintuun tai kalaan, mutta sana kissanpentu on nimenomaan nuori kissa.
Viestit, jotka sisältävät paljon epämääräisyyttä, johtavat virheelliseen viestintään, koska viestin vastaanottajan on otettava, tulkittava tai pääteltävä ainakin osa viestistä. Tällaiset epämääräisesti muotoillut lausunnot, kysymykset tai pyynnöt ovat epäselviä eivätkä ne ole selkeitä. Pahimmassa tapauksessa epämääräisyys voi poistaa viestin aiotun pointin kokonaan.
Epämääräisyydestä tulee erityisen vaikea asia lain suhteen. Itse asiassa termi perustuslain vastainen epämääräisyys on tullut käyttöön kuvaamaan lakeja ja muutoksia, jotka ovat liian läpinäkymättömiä tavalliselle ihmiselle. Monissa oikeusjutuissa perustuslain vastaista epämääräisyyttä on käytetty riittävänä perusteena lakien, sääntöjen tai muiden määräysten kumoamiseen.
Monet lukion ja korkeakoulun opiskelijat ovat kirjoittaneet papereita, jotka täyttävät pituus- tai sanamäärävaatimukset, mutta pystyvät sanomaan hyvin vähän. Joskus nämä epäonnistumiset ovat tahattomia. Oppilaat saattavat uskoa saavuttaneensa selkeyden, koska sivun sanat näyttävät heijastavan heidän omia ajatuksiaan. Nämä opiskelijat eivät ymmärrä, että he täyttävät henkisesti tyhjät kohdat saadakseen yhtenäisen kokonaisuuden.
Muina aikoina opiskelija yrittää tehdä vaikutuksen professoreihin käyttämällä vanhoja termejä, pitkiä lauseita, jotka sisältävät lausekkeen lausekkeen jälkeen, tai paljon sanoja, joilla on latinalaiset juuret. Nämä sanat saattavat kuulostaa opiskelijalle korkeasti koulutetuilta, mutta eivät todellakaan kanna opiskelijan tarkoitusta tai edes suurta merkitystä. Tällainen essee ei ole kirjoitettu tiedon välittämiseksi, vaan vain vaikutuksen aikaansaamiseksi. Valitettavasti tulos on yleensä päinvastainen.
Hyvin kirjoitettujen viestien, olivatpa ne sitten opiskelijapaperit, ammattilehtien paperit, suositut, ammatti- tai harrastuslehtien artikkelit tai muun tyyppiset kirjoitukset, on keskityttävä sisältöön ennen sen käyttöä. Käyttämällä mahdollisimman tarkkoja substantiivit, rajoittamalla adjektiivit ja adverbit tiettyjen substantiivien ja verbien hyväksi ja sisällyttämällä vain kirjoittajan täysin ymmärtämät sanat ja lauseet ovat hyvän kirjoittamisen avain. Epämääräisyys tai sanamuoto ei koskaan onnistu edistämään selkeää viestintää; se johtaa epäselviin, epäselviin viesteihin ja vaatii vastaanottajaa kuvittelemaan viestin alkuperäisen tarkoituksen.