Englannin kielessä tietyn substantiivin lauseessa käytettävä kieliopillinen tehtävä määräytyy sen sijainnin mukaan. Jos henkilö lukee lauseen “Kissa kiipeää puuhun”, hänen tulee tietää, että kissa on aihe ja puu on suora kohde lauseen järjestyksen perusteella. Kielet, kuten latina ja kreikka, käyttävät kuitenkin taivutusjärjestelmää tunnistaakseen substantiivin lauseessa olevan kieliopillisen funktion. Molemmilla näillä kielillä ensimmäinen deklinaatio on joukko sanojen jälkiliitteitä, jotka osoittavat, mitä kieliopillista toimintoa tietty substantiivi – yleensä naisellinen sukupuolessa – palvelee lauseessa.
Kielillä, jotka käyttävät taivutusjärjestelmää, jokainen substantiivi käyttää tiettyä päätteiden sarjaa. Näillä jälkiliitteillä – joista yksi päättyy jokaiseen kieliopilliseen tarkoitukseen tai tapaukseen, sana voi toimia lauseessa – kutsutaan taivutuksia. Jokainen kielen sana käyttää yhtä näistä taivutuksista, ja jokainen niistä tunnistetaan järjestysnumerolla. Kielen käyttämien taivutusten määrä voi vaihdella. Opiskelijoiden, jotka opiskelevat tällaisia kieliä, on muistettava jokainen jokaisen taivutuksen jälkiliite.
Substantiivit kuuluvat eri taivutuksiin sanan ominaisuuksien perusteella. Sanat, jotka kuuluvat ensimmäiseen kääntymään latinan tai kreikan kaltaisilla kielillä, päättyvät yleensä “a” -äänellä. Nämä sanat ovat enimmäkseen substantiivit, jotka ovat naispuolisia sukupuolesta, tai maskuliiniset sanat, jotka päättyvät “a” -äänellä.
Ensimmäinen taivutus, kuten muutkin, koostuu tyypillisesti jokaisesta kieliopillisesta tapauksesta, jonka substantiivi voi käyttää lauseessa. Näitä tapauksia ovat:
accusative – käytetään osoittamaan, että substantiivi on lauseen suora kohde
datatiivi – jossa substantiivi on lauseen epäsuora kohde
nominatiivinen – osoittaa, että substantiivi on lauseen aihe
ablatiivi – osoittaa, että substantiivi on preposition kohde
genitiivinen – välittää substantiivin, joka on tietyn objektin omistaja
Jokaisessa yksikkö substantiivin tapauksessa on joukko jälkiliitteitä ja jokaisessa monikossa jokaisessa monikon substantiivissa eri joukko. Ensimmäisessä taivutuksessa voi olla erillisiä jälkiliitteitä taivutussanojen kieliopillisesti miehille tai kielellisesti naisille kielestä riippuen. Latinalaisessa kielessä sekä maskuliinisen että feminiinisen substantiivin substantiivit käyttävät samoja päätteitä, kun taas kreikan kielessä on kullekin erilliset taivutukset.