Englannin kieli ei käytä foneettista oikeinkirjoitusta ainakin osittain, koska sanojen kirjoittamiseen olisi niin monia erilaisia tapoja, että ihmisten olisi vaikea ymmärtää toisiaan. Englanninkielisiä sanoja voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla, että englanti käyttää paljon sanoja hyvin eri lähteistä – germaanista latinaan ja kreikkaan. Esimerkiksi pelkästään sen perusteella, miltä se kuulostaa, sana “sakset” voitaisiin teoriassa kirjoittaa noin 80 miljoonalla eri tavalla, mukaan lukien “sizerz”, “schiesourrhce” ja “cisers”. Tämä on kuitenkin vain teoreettista, koska kaikkien 80 miljoonan vaihtoehdon saavuttamiseksi henkilön on käytettävä kirjaimia väärin, kuten käyttämällä sanan lopussa olevaa “z” -ääntä “s” -äänen tuottamiseksi.
Lisää ääntämisestä ja englannista:
Noin 1350–1500 eKr. Tapahtui radikaali muutos tapaan, jolla englanninkieliset vokaalit lausuttiin nimeltään Great Vowel Shift. Esimerkiksi ääni “ee” muuttui “levyn” “a” kuulostamisesta tapaan, jolla se nyt lausutaan “jaloissa”. Ei ole täysin selvää, miksi näin tapahtui, mutta se johti moniin nykyajan englanninkielisen oikeinkirjoituksen outoihin yleissopimuksiin – esimerkiksi miksi “kyntö” ja “läpi” voivat olla samat “ough” -kirjoitusasu, mutta ne lausutaan hyvin eri tavalla.
Hänen elämänsä teksteistä löytyy noin 20 erilaista tapaa kirjoittaa Shakespearen nimi, ja kuusi muunnelmaa (mukaan lukien lyhenteet) hänen allekirjoituksestaan.
Englannilla on myös paljon outoja kirjoitusasuja ja ääntämistä, koska sillä on niin paljon lainasanoja, joista monet on kirjoitettu foneettisesti. Esimerkiksi sana “takki” tulee ranskalaisesta “jaquette”, mutta se on kirjoitettu kuin se kuulostaisi englanniksi.