Runoissa on monenlaisia käyttötarkoituksia vertailulle, kuten mielikuvan luominen lukijalle tai runon eri osien yhdistäminen toisiinsa. Vertailuna käytetään sanojen “tykkää” tai “as” käyttöä vertailussa. Toinen runossa usein käytetty puhe on metafora, joka on toinen vertailumuoto, vaikka se ei käytä sanoja “kuten” tai “kuten”; sen sijaan siinä todetaan, että jokin “on” jotain muuta. Useimmat runoudet käyttävät ainakin yhtä näistä puhehahmoista ja usein molempia.
Similia käytetään usein luomaan mielikuva lukijan mieleen. Esimerkiksi runo voi alkaa vertailulla, jotta voidaan määrittää runon sävy. Lauseita voidaan myös personoida käyttämällä vertausta runoudessa. Sitä voidaan käyttää tavallisten esineiden tai ideoiden näyttämiseen erilaisilta tai tuntemattomilta, mikä saattaa parantaa runon merkitystä lukijalle.
Vertailun käyttö runoutessa riippuu usein vaikutuksesta, jonka kirjoittaja haluaa tuottaa lukijalle. Similejä voidaan käyttää kuvaamaan jotain; esimerkiksi vertaamalla yhtä asiaa johonkin muuhun, lukija voi saada yksityiskohtaisemman käsityksen siitä, mikä alkuperäinen kuvattu asia on. Similejä voidaan käyttää kuvaamaan melkein mitä tahansa.
Toinen vertauksen käyttö runoudessa on linkittää runon eri jakeet tai osat yhteen. Tämä voidaan tehdä toistamalla vertaus runon läpi tai muuttamalla sitä hieman jokaisen jakeen kanssa. Tämä auttaa lukijaa ymmärtämään runon kokonaiskonseptin tai ajatuksen toistamalla.
Yksi runojen vertausten vaaroista on se, että ne voivat muuttua kliseiksi, jotka ovat niin usein käytettyjä lauseita, että ne menettävät alkuperäisen merkityksensä tai menettävät vaikutuksensa. Yksi esimerkki kliseestä olisi “viileä kuin kurkku”. Yleensä on parasta välttää tällaisia lauseita runoudessa, koska niiden liiallinen käyttö ei enää ole alkuperäisiä tai luovia.
Runon vertaus voi olla joko hyvin yksinkertainen, kuten lyhyt lause, tai hyvin monimutkainen. Joissakin tapauksissa vertaus voi muodostaa koko runon jakeen. Vertailun käyttäminen runoudessa on erittäin joustavaa, ja kirjoittajan on päätettävä, kuinka monimutkainen vertaus tulee olemaan.
Yksi tapa, jolla kirjailija voi ajatella vertauksen käyttöä runoudessa, on ajatella kahta täysin eri asiaa. Sanomalla, että toinen on kuin toinen, luodaan vertaus. Kirjoittajan on kuitenkin tärkeää miettiä, miten vertaus parantaa runon merkitystä; toisin sanoen sen pitäisi tukea kirjoittajan aiottua merkitystä sen sijaan, että se olisi ristiriidassa sen kanssa tai ei edistäisi mitään erityisesti sen merkitystä.