Kielitieteen syntaksi voi viitata joko kielen rakenteellisten sääntöjen tutkimiseen tai itse sääntöihin. Se on osa kielitieteen haaraa, joka käsittelee luonnollisten kielten muotoa ja rakennetta, kuten englanninkielisen sanan järjestys tai fyysisten eleiden sekvensointi amerikkalaisella viittomakielellä. Kielitieteen ala, joka sisältää syntaksin, sisältää myös morfologian, joka on sanojen muodostumisen tutkimus, ja fonologian, joka on kielen äänijärjestelmän tutkimus.
Kielitiede on tieteellinen tieteenala, joka on omistettu ihmiskielten tutkimukselle, ja se käsittää kolme pääalaa. Ensimmäinen keskittyy kielten muotoihin ja sisältää syntaksin, morfologian ja fonologian. Toinen käsittelee kielten merkitystä ja sisältää semantiikan ja pragmaattisen tutkimuksen. Kolmannessa kielitieteen osassa tutkijat käsittelevät kieliä eri yhteyksissä, mukaan lukien historia, ihmisen evoluutio ja neurotiede.
Sana “syntaksi” on johdettu kreikan syntaksista, joka tarkoittaa “järjestelyä”. Kielitieteen syntaksi käsittelee tapoja, joilla lauseen tai ilmauksen elementit voidaan järjestää ja järjestää uudelleen ilmaisemaan erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi puhutussa ja kirjoitetussa englannissa lauseet muodostetaan usein seuraamalla aihetta verbillä ja suoralla esineellä. Sanojen sijainnit välittävät kohteen ja kohteen välisen suhteen. Esimerkiksi lause, kuten “Koira puree kissaa”, merkitsee eri tavalla kuin “Kissa puree koiraa”, vaikka ne sisältävät täsmälleen samat sanat.
Kieliopin tutkijat ja syntaksin opiskelijat analysoivat kieliä jakamalla lauseet ja lauseet “syntaktisiksi atomeiksi” tunnetuiksi yksiköiksi. Syntaktinen atomi voi olla yksittäinen sana, tai se voi olla lause, joka välittää yhden merkityksen. Edellisessä esimerkissä sana “the” ei ole syntaktinen atomi, mutta “kissa” on. Lauseessa “Koira purei pientä mustaa kissaa, joka asuu naapurin navetassa”, koko lause “pieni musta kissa, joka asuu naapurin navetassa” on yksi syntaktinen atomi.
Joillakin kielillä lauserakennetta ei käytetä sanojen välisten suhteiden välittämiseen. Pikemminkin sanojen muodot muuttuvat kommunikoimaan näiden suhteiden kanssa, ja lauseen sanojen järjestyksellä ei ole merkitystä. Tästä syystä kielitieteen syntaksi liittyy läheisesti morfologiaan – tutkimukseen siitä, miten sanat muodostuvat ja miten nämä muodot muuttuvat kielen rakenteessa. Se, mitä sanotaan syntaktisesti englanniksi, voidaan välittää morfologisesti toisella kielellä.
Syntaksin avulla kaiuttimet voivat kommunikoida monimutkaisia ajatuksia järjestämällä pieniä, yksinkertaisia yksiköitä mielekkäällä tavalla. Esimerkiksi englanniksi lause voi olla yksinkertainen yhden sanan välitys, tai se voi olla pitkä koostumus, jossa on useita lausekkeita. Ihmisten kieli on rajaton, koska jopa syntaksisääntöjen puitteissa ihmiset voivat luoda uusia lauseita tai lauseita ilmaistakseen uusia ideoita tai kokemuksia.