Yhdysvaltain perustuslain mukaan presidentin armahdus on presidentille annettu oikeus antaa armahdus muille rikosten tekemisestä, muuttaa rikosten tekijöiden tuomioita tai antaa armahdus niille, joita voidaan syyttää rikoksista. Merkittäviä presidentin armahduksia menneisyydessä ovat presidentti Fordin armahdus presidentti Nixonille, presidentti Clintonin presidentin armahdus Mark Richille ja presidentti George W. Bushin kommutointi Scooter Libbyn vankeusrangaistuksesta. Nämä päätökset eivät ole aina olleet suosittuja, mutta oikeus käyttää presidentin armahdusta on kirjattu Yhdysvaltain perustuslakiin.
Perustuslain II artiklan 2 §: ssä annettujen oikeuksien sanalla sanoen presidentti voi antaa anteeksi kenelle tahansa, lieventää tuomioita tai muuttaa tuomioita kenelle tahansa, ellei häntä syytetä. Tämän lain nykyisen tulkinnan mukaan presidentin armahdus koskee myös itse presidenttiä, ja sitä voidaan käyttää, vaikka henkilöä ei olisi vielä syytetty ”Yhdysvaltoja vastaan tehdyistä rikoksista”. Näin presidentin armahdusta voidaan käyttää paitsi tuomioiden kumoamiseen, myös ihmisten suojaamiseen syytteiltä.
On tehty lukuisia presidentin armahduspäätöksiä, jotka ovat olleet Yhdysvaltojen edun mukaisia, ainakin joidenkin historioitsijoiden mielestä. Päätökset armahtaa liittovaltioiden johtajia ja kenraaleja sisällissodan päätyttyä oli tarkoitus edistää rauhaa valtioiden välillä, koska eronneet eteläiset valtiot olivat jälleen osa unionia. Presidentti Jimmy Carter antoi anteeksi niille, jotka olivat vältelleet luonnosta Vietnamin sodan aikana toivoen, että monet kansalaiset voivat palata kotiin. Hänen päätöksensä ei ollut erityisen suosittu Vietnamissa palvelleiden keskuudessa, mutta se oli suosittu monille, jotka olivat vastustaneet sotaa.
Yhdysvalloissa presidentit saavat säännöllisesti anteeksiantoja yksilöiltä tai ryhmiltä. Keskimääräinen armahdusaste on noin 10% pyydetyistä tai noin 60 armoa vuodessa. Armahduspyyntöjen käsittelemiseksi armahdusvirasto tutkii anteeksiantoja ja antaa presidentille suosituksia, joista vetoomukset voivat ansaita. Useimmissa tapauksissa presidentti voi antaa presidentin armahduksen vain liittovaltion rikosten tekijöille. Monilla kuvernööreillä on oikeus armahtaa valtion rikoksista syytettyjä ihmisiä.
Eräitä armahduslakeja on olemassa monissa maissa, ei vain Yhdysvalloissa. Ranskassa, Kanadassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa, Intiassa, Iranissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa muissa maissa on joko presidentin armahduslaki tai laki, joka sallii heidän johtajansa käyttää armahdusoikeutta. Kuten Yhdysvalloissa, alueille tai osavaltioihin murtautuneet hallitukset voivat myöntää armahdusoikeuksia paikallisille viranomaisille – osavaltioiden kuvernööreille – sen lisäksi, että he sallivat maan presidentin tai johtajan suuren armahduksen. Se, missä määrin presidentin armahdukset ovat olemassa ja myönnetään, riippuu eri olosuhteista ja laeista, jotka säätelevät jokaista maata.