Musiikkiplagiointi on tekijänoikeudella suojatun musiikin tai sanoitusten käyttöä ilman laillisen tekijänoikeuden haltijan lupaa. Plagiointi on oikeudellinen termi toisen henkilön tai yhteisön luovan työn kopioimiseksi ja luovuttamiseksi alkuperäiseksi materiaaliksi. Tätä pidetään yleisesti eettisten normien rikkomisena, ja se voi olla rangaistava lailla joillakin alueilla. Populaarimusiikin alalla monet oikeudelliset toimet ovat johtuneet musiikin plagioinnista. 20 -luvun lopulla musiikin näytteenotto alkoi monimutkaista asiaa.
Muiden luovien teosten tavoin musiikkia suojaavat tekijänoikeuslait monissa maissa sekä kansainvälinen Bernin yleissopimus. Suurin osa musiikista on suojattu luojan elämälle ja useita vuosikymmeniä. Käytännössä monien suosittujen kappaleiden tekijänoikeudet omistavat levy -yhtiöt, eivät taiteilijat itse. Nämä tekijänoikeudet voivat olla varsin tuottoisia vuosia kappaleen alkuperäisen menestyksen jälkeen. Musiikkiyhtiöt suojelevat siksi voimakkaasti näitä tekijänoikeuksia todellisten tai havaittujen musiikin plagioinnin yhteydessä.
Muiden taidemuotojen tavoin musiikki koostuu monista yksittäisistä elementeistä, ja se on usein innoittamana aiemmista taideteoksista. Yksinkertainen muistiinpanojen eteneminen kappaleessa voi vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin muissa tutuissa kappaleissa, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että teos olisi plagioitu. Tuomarien, jotka valvovat musiikin plagiointia, on punnittava nämä tekijät päätöksiä tehdessään. Jotkut kantajat ovat yksinkertaisia opportunisteja, jotka etsivät osan menestyvien kappaleiden omaisuudesta. Tämä vaikeuttaa vain niiden tapausten päättämistä, joissa todellinen plagiointi on tapahtunut.
Musiikkiplagiointitapauksia on tapahtunut tekijänoikeuslakien kirjoittamisen jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1940 musiikki kustantaja väitti, että Walt Disney oli varastanut kappaleen “Joku päivä prinssi tulee”, jota käytettiin elokuvassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Tuomari totesi myöhemmin, että tämä syytös oli perusteeton. Vuonna 1971 sitä vastoin entistä Beatles -muusikkoa George Harrisonia syytettiin My Sweet Lord -kappaleen varastamisesta 1960 -luvun hittilevyltä nimeltään “Hän on niin hieno”. Tuomari totesi Harrisonin syylliseksi “alitajuiseen plagiointiin” – toisin sanoen hän uskoi aidosti, että hän oli säveltänyt sen, mutta hän oli kuitenkin vastuussa vahingoista.
1980 -luvulla ja 1990 -luvulla räppärit ja muut muusikot alkoivat ”näytteenottaa” aiemmin tallennettua musiikkia omille levyilleen. Vaikka nämä muusikot väittivät luovansa uusia näytteitä näillä näytteillä, levy -yhtiöt ja taiteilijat aloittivat nopeasti oikeustoimet. Vuonna 1991 oikeusjuttu Grand Upright Music vastaan Warner Bros loi ennakkotapauksen, että näytteenotto oli tekijänoikeusrikkomus. Vuonna 1998 hittikappaleen ”Bitter Sweet Symphony” säveltäjät menettivät oikeutensa musiikkiin sen jälkeen, kun huomattiin, että he olivat näyttäneet Rolling Stones -kappaleen ilman lupaa. Onko näytteenotto todella musiikin plagiointia, on ollut vilkkaan keskustelun aihe.