Siirretty epiteetti on eräänlainen vertauskuvallinen kieli, jossa adjektiivia tai muuta muokkaajaa käytetään johonkin muuhun kuin siihen, mitä se kirjaimellisesti viittaa. Käsite on synonyymi hypallagelle ja liittyy läheisesti muihin kirjallisiin termeihin, kuten personointi ja metonyymi. Näitä epiteettejä käytetään usein retorisina välineinä runoudessa ja muussa kirjallisuudessa, mutta niitä esiintyy myös yleisessä käytössä.
Sana “epiteetti” sisältää useita eri merkityksiä, mikä saattaa tehdä lauseesta “siirretty epiteti” hieman hämmentävän. Yleisin sanan käyttö viittaa loukkaavaan tai halventavaan lauseeseen, kuten “rodun epiteettiin”. Tässä tapauksessa kuitenkin epiteettillä ”on lähinnä vanhentunut merkitys” ilmaisu ”tai” kuvaus ”. Siirretty epiteetti on siis kuvaus, joka siirretään johonkin muuhun.
Usein tämä epiteetti on personoinnin muoto, jossa jotain muuta kuin ihmistä kuvataan inhimillisiksi tunteiksi tai ominaisuuksiksi. Esimerkiksi William Wordsworth puhuu runossaan “Minä vaeltelin yksinäisenä pilvenä” narsisseja “jocund -yhtiöksi”. Todellisuudessa narsissit eivät tietenkään voi olla nilviäisiä tai kiihkeitä, koska niillä ei ole tunteita. Runon puhuja on itse asiassa se tunne, joka tuntee jocundin, mutta hän siirtää tunteensa narsissille.
Tämä laite voi olla myös esimerkki metonyymistä, sellaisesta kuviokielestä, jossa yksi substantiivi on korvattu johonkin siihen läheisesti liittyvästä. Esimerkiksi joku saattaa viitata ”voimakkaaseen valtaistuimeen”. Tämä on lause metonyymi, koska sanaa valtaistuin käytetään viittaamaan valtaistuimella istuvaan kuninkaaseen. Se on myös siirretty epiteetti, koska adjektiivi voimakas viittaa kieliopillisesti valtaistuimelle, kun taas metaforisesti viittaa hallitsijaan.
Näiden eri termien päällekkäisyyden vuoksi joidenkin ihmisten voi olla hämmentävää erottaa siirretty epiteetti muista kuviollisista kielistä. Lukija voi kuitenkin tehdä yksinkertaisen testin määrittääkseen, sisältääkö lause tämän tyyppisen epiteetin. Ensinnäkin lukijan tulisi tarkistaa, onko olemassa adjektiivi, joka viittaa kieliopillisesti johonkin, johon se ei voi viitata kirjaimellisesti. Jos näin on, lukijan tulisi määrittää, onko asiayhteydessä jotain muuta, joko ilmaistua tai epäsuoraa, jota adjektiivi voisi kuvata. Jos jollakin toisella henkilöllä tai esineellä todella on kyseinen ominaisuus, se on siirretty epiteetti; jos ei, se on jokin muu vertauskuvallinen kieli.
Monet päivittäiset englanninkieliset ilmaisut käyttävät näitä epiteettejä. On tavallista kuulla viittauksia “unettomaan yöhön”, “iloiseen tilaisuuteen” tai “onnelliseen päivään”. Todellisuudessa nämä ilmaisut viittaavat tietysti siihen, mitä ihmiset kokevat, eikä siihen, mitä yöt, tilaisuudet tai päivät kokevat.