Zen -runous yhdistää runouden kirjallisen käytännön zen -buddhalaisuuden filosofisiin periaatteisiin. Zen -runo tekee sellaisenaan filosofisen lausunnon tai havainnon käyttämällä kuvaavia sanoja. Tämän tyyppisellä runolla on kuitenkin omat ainutlaatuiset piirteensä. Se keskittyy valaistumisen – tai todellisen mielen selkeyden – saavuttamiseen korostamalla yksittäisiä kokemuksia. Zen-runoudessa on paljon ongelmia ja kysymyksiä, samoin kuin lyhyitä lauseita ja luontoon liittyviä kuvia.
Kuten monet runot, zen -runous koostuu yleensä jakeista, jotka joskus ryhmitellään kokoelmiksi, jotka tunnetaan nimellä strofat. Säkeet vaihtelevat usein kahdesta kolmeen riviin, mikä osaltaan edistää monien zen -runojen yleistä lyhyyttä. Toisin kuin muut runouden muodot, zen-runoilijat eivät tyypillisesti käytä riimimallia, vaan toteuttavat pikemminkin ei-rhyming-vapaata jaetta.
Zen -runoilija saa inspiraationsa zen -buddhalaisuuden hengellisestä käytännöstä. Tämä elämänkatsomus korostaa mieltä ja sen pyrkimystä täydelliseen ymmärrykseen. Zen -buddhalaiset harjoittavat usein mietiskelevää tilaa, jota kutsutaan meditaatioksi valaistumisen saavuttamiseksi. Buddhalaisessa uskossa valaistuminen on lopullisen tietoisuuden tila maailmasta ja sen sisältämästä yhdistävästä tiedosta.
Tämä filosofia heijastuu zen -runouteen muutamalla tavalla. Ensinnäkin meditaatio on tarkoitettu pohdinta -ajaksi, jossa ongelmat ja kysymykset esitetään mielessä. Siksi runoilija esittää suuren osan zen -runoista runon varhaisessa vaiheessa yhden tai useamman kysymyksen tai ongelman – jota kutsutaan myös koaniksi. Koska valaistuminen saavutetaan usein äkillisenä oivalluksena, runoilija voi yrittää jäljitellä tätä prosessia järkyttämällä lukijan mielen järkyttävällä vastauksella tai ratkaisulla ongelmaan.
Zen -harjoittajat uskovat myös, että hetkelliset kokemukset jokapäiväisessä elämässä ovat yksi parhaista tavoista saavuttaa ymmärrys. Siten zen -runous perustuu kuvien ja vertailukuvausten käyttämiseen luonnolliseen ja arkiseen. Tämä heijastaa hiljaista istumista ja näennäistä “tekemättä mitään”, joka liittyy meditaatioon. Runous on myös suhteellisen lyhyt, mikä symboloi edelleen tilannekuvaa kokemuksesta.
Zen -filosofiassa sanat eivät itsessään ole tärkeitä, vaan ne tulisi nähdä välineenä selkeän emotionaalisen ja älyllisen tilan saavuttamiseksi. Liian monimutkaisilla lauseilla, sanoilla ja kuvilla ei siis ole sijaa zen -runoudessa. Myöskään merkityksiä tai teemoja ei korosteta. Tämä näkemys voi olla yksi syy siihen, miksi zen-muotoista runoutta pidetään usein järjettömänä ulkopuoliselle tarkkailijalle, erityisesti erittäin lyhyessä haiku-muodossa.