Kirjallisuuden etelägoottilaisuus tuo amerikkalaiseen etelään goottilaisen, 18 -luvun lopun Englannista peräisin olevan tyylilajin tunnelman ja tunteet. Varhaiset goottilaiset kirjailijat käyttivät lajia osittain kritisoidakseen sitä, mitä he pitivät keskiajan moraalisena sokeutumisena, joten etelägoottilaiset kirjailijat käsittelevät omaa menneisyyttään goottilaisten trooppien kautta. Tämä genre on lajityypinä epätavallinen, koska se rajoittuu merkittävästi tiettyyn maantieteelliseen tilaan. Monet 20 -luvun merkittävimmistä amerikkalaisista kirjailijoista kirjoittivat tällä perinteellä, ja genre näkyy myös musiikissa ja elokuvissa.
Etelägoottilainen kirjallisuus rakentuu laajemman goottilaisen tyylilajin perinteille, jotka sisältävät tyypillisesti yliluonnollisia elementtejä, mielisairauksia ja groteskia. Suuri osa tämän genren kirjallisuudesta kuitenkin välttelee yliluonnollista ja käsittelee sen sijaan häiriintyneitä persoonallisuuksia. Se tunnetaan vahingoittuneista ja harhaanjohtavista hahmoistaan, kuten Tennessee Williamsin näytelmien sankaritarista. Eteläisen goottilaisen kirjallisuuden sijaan romantiisoitujen stereotyyppien ylläpitäminen Etelä -Antebellum Etelä -Gootti tuo usein melodraaman ja goottilaisten romaanien perushahmot eteläiseen kontekstiin ottaakseen kantaa eteläisiin tapoihin.
Etelägoottilaisessa kirjallisuudessa käsitellään usein niiden ahdinkoa, joita perinteinen eteläkulttuuri syrjäyttää tai sortaa – esimerkiksi mustat, naiset ja homot. Harper Leen teoksessa Kill a Mockingbird (1960) käsitellään selvästi viatonta mustaa miestä, joka tuomitaan raiskauksesta ja murhataan pelkästään rodunsa vuoksi. Tennessee Williamin A Streetcar Named Desire (1948) keksii eteläisen bellen teeskentelevänä, henkisesti epävakaana naisena, ja hänen kissansa kuumalla tina -katolla (1955) kuvaa eteläisen dynastian suosikkipoikaa tukahdutettuna homona, jonka alkoholismi uhkaa hänen avioliittoaan. William Faulknerin usein antologisoitu ”Ruusu Emilylle” (1930) tuo toistuvan goottilaisen teeman onneton rakkaus hulluuteen eteläiseen kaupunkiin, jossa paheksuvat asukkaat kertovat yhdellä äänellä. Muita merkittäviä kirjailijoita perinteessä ovat Flannery O’Connor, Carson McCullers, Eudora Welty ja Truman Capote.