Sanavalinta on kirjoitusalue, joka koskee selkeiden, kuvaavien sanojen käyttöä, jotka kiinnostavat lukijoita. Oikea sanavalinta luo tarkan kuvan kirjoittajan aiheesta, joka on ainutlaatuinen ja helposti ymmärrettävä. Tätä kielenkäyttöä pidetään tärkeänä osana hyvää kirjallista viestintää. Yleisiä sanavalintaan liittyviä esseen kirjoittamisvirheitä ovat täyte tekstin käyttö, lauseet, joissa on liikaa linkitettyjä lausekkeita, ja virheelliset pronominiviittaukset. Kirjoittaminen aktiivisessa ja passiivisessa äänessä on myös yleinen ongelma, kun rakennetaan selkeitä selityksiä tai kuvauksia kirjallisesti.
Liian monien tarpeettomien sanojen käyttö on usein sanavalintaongelma, joka vaikeuttaa lauseen ymmärtämistä. Kirjallisuus, jossa on näitä sanallisia lauseita, yleensä häiritsee lukijaa pääkohdasta, koska tarve selvittää tarkalleen, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Lyhyet lauseet, joissa on vain yksi tai kaksi sanaa, voidaan yleensä korvata pidemmillä lauseilla merkitystä muuttamatta. Toinen asiaan liittyvä ongelma sanavalinnassa on usein käyttää suuria ja monimutkaisia sanoja kirjallisesti, mikä olisi ymmärrettävämpää yksinkertaisempien sanojen kanssa. Tehokkaimman kirjoittamisen tavoitteena ei ole näyttää kirjoittajan sanastoa, vaan kommunikoida idea tai aihe selkeästi ja ytimekkäästi.
Lyhyet ja yksinkertaiset lauseet ovat hyvän sanavalinnan lisäominaisuus. Vaikka monet sävellysopettajat suosittelevat lauseiden pituuden vaihtamista lukijoiden kiinnostuksen säilyttämiseksi, jotkut kirjoittajat tekevät lauseistaan liian pitkiä ja monimutkaisia. Puolipisteisiin liittyvien lauseiden liiallinen käyttö on yleinen merkki tästä ongelmasta, ja monet kirjoittamisen asiantuntijat suosittelevat tämän tyyppisen lauserakenteen säästämistä. Liian pitkiä lauseita voi olla tunnetusti vaikea ymmärtää täysin.
Oikeat pronominiviittaukset ovat myös edellytyksiä tehokkaalle kirjoittamiselle. Pronomenien syntaksivirheet sisältävät yleensä pronominin, kuten “hän” tai “hän”, sijoittamisen väärään lauseeseen siten, että se näyttää viittaavan elottomaan esineeseen. Vaikka lukijat yleensä ymmärtävät epäsuoran merkityksen, tämä virhe voi olla järkyttävä ja hieman hämmentävä lukea.
Monet yleisöt suosivat ammattimaista tai akateemista kirjoittamista, joka käyttää enemmän aktiivista ääntä passiivisen sijasta. Tämäntyyppinen sanavalinta on tehokkain kirjallisessa informaatiomateriaalissa, koska se käsittelee jokaista kohtaa suoraan ilman tarpeettomia täydennyssanoja. Passiivinen ääni voi joskus olla tehokas laite, kun sitä käytetään säästeliäästi joissakin kirjallisuuden muodoissa, vaikka se usein uhraa yleistä selkeyttä.