Kielellinen etäisyys on käsite, jolla pyritään mittaamaan kahden kielen välinen ero. Koska kielten väliset kielelliset etäisyydet ovat yhtä erilaisia ja vaihtelevia kuin itse kielet, tällaista käsitettä ei voida soveltaa tarkasti tieteellisesti tarkasti. Tämä käsite on tärkeä globalisaation lisääntymisen vuoksi, mikä on johtanut kansainväliseen kauppaan eri maiden eri kielten ja murteiden yritysten välillä. Se on myös tärkeä väline, jolla mitataan maahanmuuttajien kykyä oppia uutta kieltä, joka on erilainen kuin heidän äidinkielensä. Tämä johtuu siitä, että mitä enemmän yksi kieli on poistettu toisesta, sitä vaikeampaa maahanmuuttajan on sopeutua uuteen kieleen.
Kielellinen etäisyys voidaan mitata mittaamalla kielen keskinäinen ymmärrettävyys puhujille. Keskinäinen ymmärrettävyys määrittää, kuinka helppoa tai vaikeaa puhujien on ymmärtää uuden kielen perusasiat. Tätä voi helpottaa joidenkin yleisten sanojen jakaminen tai kieliopillisten ja leksisten muotojen järjestelyn samankaltaisuus. Esimerkiksi eri alueet tai maat voivat puhua samaa peruskieltä vain pienillä tai suurilla eroilla intonaatiossa, sanojen merkityksessä ja kielen käytössä yleensä.
Esimerkiksi amerikkalainen ja brittiläinen englanti liittyvät lähinnä vain muutamiin helposti ylitettäviin muunnelmiin. Kielellinen etäisyys kielen puhumismenetelmien välillä on hyvin pieni. Toisaalta irlantilainen brogue ja Cockney -aksentti saattavat osoittautua suuremmiksi haasteiksi yhdysvaltalaiselle kuuntelijalle, vaikka ne ovat edelleen saman kielen muunnelmia. Näiden osalta kielellinen etäisyys on enemmän kuin brittiläinen englanti. Silloinkin näiden englanninkielisten versioiden ymmärtämisen ja puhumisen oppiminen ei olisi yhtä haastavaa kuin venäjän kielen oppiminen, koska molemmat versiot liittyvät enemmän amerikkalaiseen englantiin ja niillä on parempi keskinäinen ymmärrettävyys.
Kyky ylittää kahden kielen välinen kielellinen etäisyys on helpompi alle seitsemän vuoden ikäisille lapsille kuin aikuisille. Tämä johtuu siitä, että on olemassa kynnys, jossa lapset ovat edelleen avoimia omaksumaan puhemallien perusteet ilman, että ne rasittavat muita oppittuja kieliä. Alle seitsemänvuotiaat lapset pystyvät edelleen omaksumaan uuden kielen perusteet, hallitsemaan sen ja puhumaan kieltä ilman aksenttia paremmin kuin aikuiset. Tämä vaikutus voidaan havaita uusilla maahanmuuttajilla maahan, jolla on eri kieli. Aikuiset voivat lopulta oppia uuden kielen, mutta mahdollisuus säilyttää äidinkielestä siirretyt aksentit on erittäin suuri, varsinkin jos kielellinen etäisyys on suuri.