Nykyinen partitiivi on yksi viidestä muodosta, joilla verbillä voi olla, ja funktio muuttuu sen mukaan, missä partikkeli on lauseessa. Näiden sanojen käyttäminen adjektiivina, substantiivina tai komponenttina moniosaisissa verbeissä on mahdollista. Tämä puheen osa on helpoin tunnistaa sen ominaisen ”ing” -päätteen kautta, joka on aina läsnä.
Yleinen virhe, jonka ihmiset tekevät katsoessaan puheen osia, on yksinkertaisen läsnäolon sekoittaminen nykyisen partikkelin kanssa. Verbiä käytettäessä nämä osallistujat vaativat aina yhdestä neljään apu- tai ”auttavaa” verbiä. Lause “laulaa” on esimerkki. “On” on apuverbi ja “laulu” on nykyinen partitiivi. Kun verbi on yksinkertaisessa nykyisessä muodossa, se voi olla yksin, kuten “Hän laulaa”.
Jos henkilö näkee läsnäolevan partikkelin ilman apuverbiä, se saattaa toimia substantiivina. Tässä ominaisuudessa nykyinen partitiivi voi olla subjekti, kohteliaisuus, preposition kohde, epäsuora esine tai suora objekti. Esimerkiksi lauseessa “Hurraaminen innostaa faneja” “hurraaminen” on verbin “innoittaa” aihe. Substantiivina toimivaa läsnäolevaa partisiilia kutsutaan gerundiksi.
Viimeinen funktio, jolla nykyinen osakirjain voi olla, on toimia adjektiivina. Tällä tavalla käytettynä sana kuvaa henkilöä, paikkaa, eläintä tai asiaa käyttäytymisensä tai toimintansa kautta. Esimerkiksi henkilö voi sanoa: “Ylinopeutta ajava auto on sininen”. Esillä olevan adjektiivin adjektiivikäytön avulla on selvää, mitä auto tekee, vaikka “ylinopeus” ei ole normaalissa verbiasemassa apulaitteen kanssa.
Yksi tämän puheen osan omituisuus on, että toisin kuin sen otsikko, se ei aina osoita, että jotain tapahtuu nykyhetkessä. Tämä riippuu siitä, minkä apuverkin joku parittaa sen kanssa. Esimerkiksi “oli menossa” on menneisyyttä, kun taas “tulee menemään” on tulevaisuutta.