Voimassa oleva laki on koko laki, jonka hallitus on pannut täytäntöön, mukaan lukien sen perustuslaki, lainsäätäjän hyväksymä ja toimeenpanovallan allekirjoittama lainsäädäntö sekä viranomaisten antamat määräykset lainsäädännön toteuttamiseksi. Se eroaa yleisestä oikeudesta, jota usein kutsutaan oikeuskäytännöksi ja jota maan oikeusjärjestelmä ilmaisee sovellettavan lain soveltamisen ja tulkinnan yhteydessä. Vahvistettu laki muodostaa usein lain paljaat puitteet, kun taas yleinen laki täyttää sen.
Amerikkalainen oikeusjärjestelmä perustuu brittiläiseen järjestelmään, joka oli voimassa Yhdysvaltain siirtomaissa Yhdysvaltain vallankumoukseen saakka. Britannian järjestelmässä käytettiin yleisen oikeuden käsitettä, jossa tuomioistuimet vahvistivat oikeusperiaatteet, jotka perustuvat parlamentin antamaan lainsäädäntöön. Monissa tapauksissa tuomioistuimet, ei parlamentti, vahvistivat rikosoikeuden. Kun amerikkalainen järjestelmä oli kuitenkin toiminnassa, korkein oikeus julisti, että yleisen oikeusjärjestelmän erityispiirteitä ei jatketa Yhdysvalloissa, mikä vahvisti ajatusta siitä, että lainsäätäjä eikä tuomioistuimet olivat ylin viranomainen lain luomisessa.
Lainsäädännön muuttaminen lainsäädäntötoimilla on usein vaikeaa sekä lainsäätäjän työmäärän että poliittisen paineen vuoksi. Kun muutoksia tehdään, ne ovat usein radikaaleja yksinkertaisesti siksi, että viimeisestä tarkistuksesta on kulunut pitkä aika. Oikeusjärjestelmä, joka on suurelta osin immuuni poliittiselle paineelle, tulkitsee ja selkeyttää lakia lähes päivittäin, ja se mukautuu usein tekniikan ja yhteiskunnan muutoksiin. Yleensä oikeuslaitoksen kautta tehdyt lain muutokset ovat asteittaisia, mutta aika ajoin ne voivat olla dramaattisia. On myös ymmärrettävä, että tuomioistuimia sitoo melko tiukka ennakkotapaus, joten uudet asiat ratkaistaan aiempien tapausten käsittelyn perusteella.
Kuuluisa esimerkki äkillisestä ja dramaattisesta muutoksesta sekä säädetyssä että yleisessä oikeudessa oli valtion määräämän erottelun lopettaminen julkisissa kouluissa. Erottaminen julkisissa kouluissa oli yleistä Yhdysvalloissa; se todellakin oli keskeinen osa monien valtioiden lakia, ja järjestelmä pysyi korkeimman oikeuden vuonna 1896 antamassa tuomiossa sillä perusteella, että ”erilliset mutta tasavertaiset” oppilaitokset eivät olleet perustuslain vastaisia. Siten monien valtioiden säädetty laki, jonka yleinen laki vahvistaa, oli, että erottelu oli laillista. Kun asia otettiin uudelleen esille vuonna 1956 asiassa Brown v. Education Board, tuomioistuin kumosi aikaisemman tuomionsa ja totesi, että ”erilliset oppilaitokset ovat luonnostaan eriarvoisia”. Muuttamalla yleistä lakia Brown myös kumosi säädöksen kaikissa osavaltioissa, joissa laillinen erottelu vallitsi.
Jos amerikkalainen järjestelmä olisi vaatinut lainsäädäntötoimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi, se olisi saattanut kestää vuosikymmeniä, varsinkin kun otetaan huomioon tuon ajan poliittinen ilmapiiri. Kuitenkin ilman yhdelläkään vaalikaudella annettua ääntä yksi Amerikan oikeuden perustekijöistä kumottiin, kirjaimellisesti yhdessä yössä. Tuomioistuimen päätös asiassa Brown oli kuitenkin kiistanalainen, ja sen vastustajilla oli käytettävissä toteuttamiskelpoisia keinoja sen torjumiseksi; ketään ei kuitenkaan koskaan yritetty vakavasti.
Lainsäädännön ja yleisen oikeuden suhde sopimuksiin ja vahingonkorvauksiin on myös monimutkainen. Kidutukset – toiminnan syyt, joilla ei ole rikollista osaa – juurtuvat brittiläiseen yleiseen lakiin ja säilyvät siten Yhdysvaltain järjestelmässä, usein viitaten lakiin. Joitakin toiminnan syitä, kuten laitonta kuolemaa, ei kuitenkaan ollut brittiläisessä yleisessä oikeudessa, ja ne on vahvistettu vain joillakin Yhdysvaltojen lainkäyttöalueilla lainsäädäntötoimilla. Oikeudenkäyntiä laittomasta kuolemasta ei voida nostaa lainkäyttöalueella, jolla ei ole lainvastaista kuolemaa koskevaa lakia; sitä vastoin huolimattomuus on jo pitkään ollut syy yleisen oikeuden mukaisiin toimiin, eikä erityistä ohjesääntöä tarvita laiminlyönnin nostamiseksi.
Vahvistettu ja yleinen laki Yhdysvalloissa on siis monimutkaisessa suhteessa toisiinsa. Säädetty laki, valittujen virkamiesten tuote, on yleistä lakia parempi, mutta yleinen laki selventää usein tätä lakia ja voi joissakin tapauksissa kumota sen. Lisäksi oikeuslaitos voi toisinaan ilmoittaa osittain oikeudelliset käsitteet sopivammin yleisen oikeuden ilmaisuissa kuin mitä lainsäätäjä voi odottaa,