Ympäristönsuojelulait ovat suhteellisen uusi lainsäädäntömuoto tai politiikka, jonka tarkoituksena on suojella maapallon luonnonvaroja. Useimmat ympäristönsuojelulait koskevat ilman, veden ja maan ylläpidon ja kestävän käytön parantamista. Näillä laeilla on monia eri muotoja ja ne voidaan luoda erilaisten oikeusprosessien avulla.
Kansainväliset ympäristönsuojelulait ovat usein monikansallisten sopimusten tai maiden välisen sopimuksen muodossa. Yksi esimerkki kansainvälisestä laista on Kioton pöytäkirja, joka on ratifioitu lähes 200 maassa. Kioton pöytäkirja on sopimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, mukaan lukien hiilidioksidi ja metaani. Kuten monet monikansalliset sopimukset, myös Kioton pöytäkirjaa edistettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kautta osana yritystä luoda yhtenäisiä ympäristönsuojelulakeja, joilla voisi olla maailmanlaajuinen vaikutus.
Osa kansainvälisistä ympäristölaeista on seurausta kansainvälisistä tuomioistuimista. Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) kaltaisille järjestöille annetaan valta hallita jäsenvaltioita tietyissä rajat ylittävissä kiistoissa. Vaikka näitä tuomioita on vaikea panna täytäntöön, ICJ: n ja vastaavien tuomioistuinorganisaatioiden tahto voi auttaa luomaan ennakkotapausta tällaisten tapausten hallintaan.
Alueelliset tai kansalliset ympäristönsuojelulait voivat keskittyä sekä hallinnoitavan alueen että maailman luonnonvarojen säilyttämiseen. Nämä lait muotoillaan ja pannaan usein täytäntöön kansallisen organisaation, kuten Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston, kautta. Kansallisia lakeja on tyypillisesti helpompi valvoa kuin kansainvälisiä sopimuksia tai päätöksiä, koska aluehallituksella on usein oikeus rangaista rikkojia. Ympäristönsuojelulainsäädännön rikkominen voi johtaa ankariin sakkoihin ja seuraamuksiin sekä avoimiin rikkojiin yleisön siviilioikeudellisiin kanteisiin asti.
Ympäristölainsäädäntö voi hallita useita eri aloja. Ilman asianmukainen huolto on tärkeä osa ympäristölainsäädäntöä, johon liittyy usein päästöjä, ilmansaasteita ja valmistuskäytäntöjä koskevia määräyksiä. Vesilait voivat säännellä sekä makeaa että suolaista vettä, ja ne koskevat usein teollisuuden valumista, kunnostusvaatimuksia ja käyttöoikeuksia. Villieläimiä ja erämaita koskevien lakien tarkoituksena on tyypillisesti estää ekosysteemin häiriöitä estämällä tunkeutumista eläinten luonnollisiin alueisiin, rajoittamalla hakkuita ja vastaavia hankkeita haurailla alueilla ja suojelemalla uhanalaisia lajeja salametsästykseltä tai elinympäristön häviämiseltä.
Ympäristönsuojelulait saavat paljon kritiikkiä lähes joka suunnasta. Vaikka ympäristöaktivistit ehdottavat, että lait eivät mene tarpeeksi pitkälle ja yksinkertaisesti hidastavat tuhoisia käytäntöjä sen sijaan, että ne pysäyttäisivät ne, yritysten edustajat väittävät usein, että ympäristölainsäädäntö rajoittaa voittomarginaaleja ja lisää kustannuksia, mikä vaikeuttaa yritysten toimintaa ja ylläpitoa. Kuitenkin näiden jatkuvasti kehittyvien lakien laajuus ja ulottuvuus kasvavat edelleen, koska useimmat tieteelliset asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että planeetta on tulevaisuudessa vakavassa resurssikriisissä.