Termiä “konservator” käytetään monin tavoin. Ensimmäisessä mielessä konservaattori on joku, joka huolehtii erityisen arvokkaista esineistä, kuten harvinaisista kirjoista tai museon tai taidegallerian kappaleista. Lisäksi konservaattori voi olla henkilön tai omaisuuden tuomioistuimen määräämä holhooja, ja hänen asemansa voi olla olosuhteista riippuen pysyvä tai tilapäinen. Molemmissa tapauksissa termi merkitsee suojaa, ja säilyttäjällä on tiettyjä velvollisuuksia ja oikeuksia.
Arvokkaiden esineiden suojelun ja säilyttämisen kannalta konservatorille tyypillisesti suoritetaan erityiskoulutus, joka pätevöittää hänet kentällä. Useimmat säilyttäjät opiskelevat arkistointia, oppivat käsittelemään ja säilyttämään kohteita, joilla he työskentelevät, ja monet opiskelevat antropologiaa, koska he ovat kiinnostuneita suojeltavien esineiden kulttuurisesta arvosta. Konservaattori voi työskennellä talon takaosassa, säilyttää ja asentaa esineitä näytettäväksi sekä opiskella ja luetteloida niitä tai talon edessä, avustaa kävijöitä, vastata kysymyksiin ja työskennellä kouluttajana.
Tuomioistuimen holhoojaksi nimitetyssä mielessä konservaattorilla on valtuudet tehdä joitain päätöksiä sellaisen henkilön puolesta, jonka katsotaan olevan epäpätevä. Esimerkiksi kehitysvammainen tai psyykkisesti häiriintynyt henkilö saattaa tarvita konservaattorin apua. Konservaattorin on tehtävä hyviä valintoja vastuulleen varmistaen, että suojeltavan talous on hyvin hoidettu, että terveydenhuoltoa on saatavilla ja että konservaattori on yleensä onnellinen ja hyvin hoidettu.
Konservaattori voi olla hyvin stressaavaa ja aikaa vievää. Useimmilla alueilla on lakeja, jotka suojelevat suojelijoita sen varmistamiseksi, ettei heitä hyödynnetä, mutta tämä voi aiheuttaa ongelmia myös luonnonsuojelijalle, joka voi joutua jatkuvasti vetoamaan tuomioistuimeen tekemään päätöksiä, kuten suojelijan siirtäminen pois alueelta tai asuinalueelle hoitolaitos. Jotkut käyttävät termejä “holhooja” ja “suojelija” keskenään, korostaen sitä tosiasiaa, että säilyttäjän tulee toimia suojeltavan parhaan edun mukaisesti.
Konservaattori voidaan myös nimittää valvomaan omaisuutta, jolloin hänen odotetaan luetteloivan kaikki kiinteistön kohteet ja tekemään järkeviä päätöksiä niiden käytöstä. Näiden päätösten tulisi perustua kiinteistön omistajan tiedossa oleviin toiveisiin. Esimerkiksi tietylle kirjastolle tarkoitettu kirjakokoelma on toimitettava sinne säilyttäjän henkilökohtaisista toiveista riippumatta.
Konservaattorit, jotka on laillisesti nimitetty tai joille on annettu valtuudet konservatiivien kirjoittamien asiakirjojen kautta, ovat tilivelvollisia tuomioistuimelle ja usein myös komitealle. Heidän on voitava perustella päätöksensä ja toimintansa ja selittää, miksi ja miten jotain tehtiin. Jos konservaattori ei pysty täyttämään tätä vaatimusta, hänet voidaan vapauttaa tehtävistään ja tehtävään valitaan sopivampi henkilö.