Ylitöitä koskevat lait ovat säädöksiä, jotka takaavat määräykset työntekijöille, joilta pyydetään tai vaaditaan ylitöitä. Useimpien ylityöpalkkalainsäädäntöjen tarkoituksena on varmistaa, että työnantajat eivät ylitäytä työntekijöitä tekemällä ylityötuntien vaatimisesta kalliimpaa. Ylityöpalkkoja koskevat lait voivat vaihdella alueittain, mutta monilla mailla on myös kansallisia lakeja, jotka toimivat perustana, jota alueet eivät voi alittaa.
Yksi yleisimmistä ylityökorvauslaeista säätelee ylityökorvausta. Koska eri työtehtävien palkat vaihtelevat suuresti, näissä laeissa ylityöt yleensä mainitaan prosentteina yksilön palkasta, esimerkiksi 150 % normaalista palkasta. Alueellisissa laeissa ja jopa työsopimuksissa voidaan määrittää ylimääräisiä ylityökorvauksia, kuten kaksinkertainen työaika tai lisäpalkka keinu- tai hautausvuorossa tehdyistä ylitöistä tai lomatyöstä. Niin kauan kuin määritetty korko on yhtä suuri tai suurempi kuin kansallinen ylityökorvaus, sitä pidetään yleensä laillisesti pätevänä.
Ylityökorvauslaissa voidaan myös määritellä, missä vaiheessa ylityökorvaus vaaditaan. Yhdysvalloissa työntekijät alkavat saada ylityökorvausta yli 40 tunnin työstä seitsemän päivän aikana. Jotkut maat, kuten Iso-Britannia, säätelevät laillisesti työskenneltyjen työtuntien määrää seitsemän päivän aikana, mutta eivät aseta erityisiä säännöksiä ylitöiden palkkatasosta. Työviikon pituus ja erityiset ylityökorvausvaatimukset ovat kiivasta keskustelunaiheita koko Euroopan mantereella.
Toinen alue, jonka ylityöpalkkalainsäädäntö voi kattaa, ovat poikkeukset ylityöhinnoista tai ylitöiden aloituspiste. Poikkeukset ovat yleisiä työntekijöille, jotka saavat palkkaa tuntipalkan sijaan, koska palkkojen on tarkoitus osoittaa, että työntekijä suorittaa vaaditut tehtävät tarvittavasta ajasta riippumatta. Vaikka toimihenkilöt ovat edelleen yleisesti suojassa liialliselta työltä, heille ei välttämättä taata erityistä ylityökorvausta joistakin ylimääräisistä tunteista.
Vaihtoehtoiset vaihtoehdot ylityökorvauksille sisällytetään joskus ylityöpalkkalainsäädäntöön. Eräs menetelmä, joka on suosittu kaikkialla Euroopan maissa, tunnetaan nimellä “time off in liu” tai TOIL. Tämäntyyppinen laki antaa työnantajille vaihtoehdon korotetuille ylityökorvauksille tarjoamalla työntekijöille mahdollisuuden saada lisävapaata työstä lisäpalkan sijaan. Yleensä myönnetty vapaaaika on vähintään 50 % tehdyistä ylityötunneista. Monissa tapauksissa ylityöpalkan ja TOIL:n välinen neuvottelu määräytyy pikemminkin yksilöllisten työsopimusten kuin lakien perusteella.