Epäoikeudenmukainen rikastuminen on tilanne, jossa joku saa etuja jonkun toisen kustannuksella. Kun joku rikastuu perusteettomasti, hän ei maksa tai muuten korvaa saamiaan etuja. Tämä katsotaan epäoikeudenmukaiseksi lain silmissä ja etuuksien saaja voidaan määrätä korvaamaan. Tämä saavutetaan yleensä tekemällä siviilioikeudellinen kanne perusteettoman rikastumisen perusteella ja tuomioistuimen on määrättävä vahingonkorvaus, jos asia arvioidaan etujen antajan hyväksi.
Tapauksessa on oltava useita ominaisuuksia, jotta sitä voidaan pitää perusteettomana rikastumisena. Ensimmäisen on oltava osoitus joltain toiselta saaduilta etuuksilta, joihin voi sisältyä kaikkea taloudellisista eduista kiinteistönparannuksiin. Etuuksien saajan on myös tunnustettava ne ja tehtävä selväksi, että niitä pidetään etuina. Lopuksi puutteen on oltava läsnä, eikä etuuksien saaja saa korvausta vastineeksi.
Hieman yksinkertaistetussa esimerkissä perusteettomasta rikastumisesta, jos joku palkkaa urakoitsijan rakentamaan uima -altaan ja urakoitsija huomaa ongelman putkistossa ja korjaa sen ilman palkkaa, sitä voidaan pitää perusteettomana rikastumisena. Kiinteistön omistaja saa hyötyä urakoitsijan tekemästä toiminnasta, eikä kiinteistön omistajan tarvitse käyttää rahaa tai vaivaa saadakseen sitä. Urakoitsija voisi laskuttaa töistä ja jos kiinteistön omistaja kieltäytyi maksamasta, kanne voitaisiin nostaa.
Perusteettomaan rikastumiseen liittyvät olosuhteet voivat vaihdella huomattavasti. Ihmiset voivat esimerkiksi tuntea olevansa manipuloituja tai pakotettuja tarjoamaan etuja muille, kuten esimerkiksi silloin, kun työntekijöitä painostetaan tekemään ylitöitä ilman kelloa, jotta heidän työnantajiensa ei tarvitse maksaa. Samoin ihmiset voivat ryhtyä toimintaan, joka odottaa korvausta, vain saadakseen tietää, että edunsaaja ei aio maksaa.
On tärkeää erottaa perusteeton rikkaus hyväntekeväisyydestä. Joku, joka saa hyväntekeväisyyttä, hyötyy todellakin jonkun toisen toiminnasta, mutta lahjoittaja saa myös etuja, joista vähäisin on hyväntekeväisyyslahjoitusten verovähennys. Jotta tilannetta voitaisiin pitää perusteettomana rikastumisena, on osoitettava, että etuuksien tarjoaja ei saanut korvausta tai vastiketta työstään tai ponnisteluistaan ja että etuuksien saaja oli tietoinen tästä.