Asianajajan huolimattomuus on toimenpide tai toimettomuus, joka vaikuttaa kielteisesti asianajotoimen lopputulokseen huolimattomuuden syyllistyneen asianajajan asiakkaalle. Tällaista huolimattomuutta voi joskus olla vaikea todistaa, ja on olemassa useita asioita, jotka on yleensä todistettava tällaisen huolimattomuuden osoittamiseksi. Jonkun on yleensä luotava asianajaja-asiakassuhde huolimattomuudesta syytetyn asianajajan kanssa ja osoitettava, että laiminlyönti tapahtui. Hänen on sitten osoitettava läheinen suhde huolimattomuuden ja kielteisen lopputuloksen välillä ja osoitettava sitten, että todelliset vahingot ovat aiheutuneet asianajajan huolimattomuudesta.
Lakimiesten huolimattomuus, jota kutsutaan myös oikeudelliseksi väärinkäytökseksi, on hieman monimutkainen asia, jota voi olla vaikea todistaa. Tämä johtuu siitä, että asianajajien on voitava harjoittaa lakia tavalla, joka heidän mielestään on asiakkaan edun mukaista, ilman, että he jatkuvasti arvaavat tekojaan, koska he pelkäävät myöhemmin kostoa. Jos joku syyttää asianajajaa huolimattomuudesta, hänen on aluksi todistettava, että asianajaja edusti häntä laillisesti. Ilman aikaisempaa asianajaja-asiakas-suhdetta useimmat asianajajan huolimattomuustapaukset hylätään.
Kun tämä on todettu, henkilön on osoitettava, että asianajajan laiminlyönti todella tapahtui. Tämä voi olla vakava arviointivirhe, asiakirjojen jättämättä jättäminen vaadittuun päivämäärään mennessä, todisteiden antaminen ilman vastustusta asiakkaan hyödyksi ja mikä tahansa muu toimenpide, jota voidaan pitää huolimattomana. Huono harkinta, jota tuolloin pidettiin terveenä, on usein suljettu pois, mutta suuret virheet, jotka olivat selvästi virheitä tapahtumahetkellä, voivat olla huolimattomuutta.
Jos asianajajan huolimattomuus todetaan, on osoitettava, että sillä on todellisuudessa läheinen suhde asian negatiiviseen lopputulokseen. Esimerkiksi joku voi todistaa, ettei asianajaja ole käyttänyt hyväkseen todistajaa, joka olisi voinut suuresti muuttaa asian lopputulosta. Laittomuuden todistamiseksi oikeudellisesti on kuitenkin todistettava, että tämä todistajan käyttämättä jättäminen olisi muuten muuttanut tapausta. Jos todistaja olisi voitu saada helposti huonoon valoon tai jos muu näyttö olisi korvannut todistuksen, laiminlyönnin ja lopputuloksen välillä ei välttämättä ole läheistä syytä.
Kun kaikki tämä on todettu, asiakkaan, joka haastaa asianajajan asianajajan huolimattomuudesta, on todistettava, että todelliset vahingot ovat tapahtuneet. Jos joku häviää oikeudenkäynnin esimerkiksi huolimattomuuden vuoksi, hänen on todistettava, että jos hän olisi voittanut asian, se olisi saanut suuren taloudellisen palkinnon. Muussa tapauksessa laiminlyönti on saattanut tapahtua, mutta lopulta sillä ei ollut väliä ja vahingonkorvauksia ei saa maksaa asiakkaalle oikeudenkäynnissä. Jos yksittäistä henkilöä vastaan nostetaan riittävästi asianajajan huolimattomuustapauksia, on myös mahdollista määrätä muita rangaistuksia, kuten laillista erottamista, vaikka tämä on yleensä tilanteellista.