Kansainvälinen vesilaki on lainsäädäntöjärjestelmä, joka säätelee vesivarojen, pääasiassa jokien, käyttöä ja hallintaa, jotka ylittävät maiden väliset rajat. Useat eri kansainväliset järjestöt luovat ja määräävät kansainvälisen vesipolitiikan eri näkökohtia. Monia, mutta ei kaikkia maailman 263 rajat ylittävää jokea säännellään jonkinlaisella kansainvälisellä vesilailla.
Useat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) haarat ovat harkineet kansainvälistä vesilainsäädäntöä järjestön perustamisen jälkeen. YK: n yleiskokous antoi 1970 -luvulla useita päätöslauselmia yhteisistä luonnonvaroista. YK järjesti samana aikana vesikonferenssin ja ihmisympäristöä käsittelevän konferenssin. YK: n ympäristö- ja kehityskonferenssissa pohdittiin äskettäin, kuinka kehittää ja hallita rajat ylittäviä vesivaroja laadun ja tarjonnan turvaamiseksi.
Yleissopimus kansainvälisten vesistöjen ei-navigointikäytön laista, joka tehtiin vuonna 1997 ja jonka YK: n yleiskokous hyväksyi, on luultavasti kattavin sopimus kansainvälisessä vesioikeudessa. Tässä yleissopimuksessa tarkasteltiin kahden tai useamman maan yhteisiä pintavesi- ja pohjavesimuodostumia. Yleissopimus vaati asianomaisilta mailta “oikeudenmukaista ja kohtuullista käyttöä ja osallistumista”, ja siinä määrättiin myös velvoitteista tehdä yhteistyötä, ei aiheuttaa merkittävää haittaa ja jakaa tietoja rajat ylittävistä resursseista. Se antoi myös vesiväylän jakaville maille yhteisvastuun pilaantumisen torjunnassa ja ympäristönsuojelussa.
Myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on antanut suosituksia saastumisesta ja muista ympäristönäkökohdista rajat ylittävillä vesillä. Vuonna 1992 pidetyssä kansainvälisessä veden ja ympäristön konferenssissa tarkasteltiin keinoja ratkaista rajat ylittävien vesivarojen aiheuttamat konfliktit. On myös useita alueellisia hallitustenvälisiä järjestöjä, jotka harkitsevat alueidensa rajat ylittäviä vesiä, kuten Euroopan neuvosto, Pan-Amerikan unioni ja Aasian ja Afrikan oikeudellinen neuvoa-antava komitea.
Valtiosta riippumattomat kansainvälisen oikeuden järjestöt ottavat myös huomioon rajat ylittävistä vesivaroista johtuvat erilaiset vaikeudet. Kansainvälinen lakiyhdistys hyväksyi vuonna 1966 joukon sääntöjä, nimeltään The Helsinki Rules on the Use of the Waters of International Rivers, ja on säännöllisesti lisännyt sääntöjä ja artikloja Helsingin sääntöihin siitä lähtien. Kansainvälisen oikeuden instituutti on tehnyt päätöslauselmia ja määräyksiä kansainvälisten vesien navigoinnista ja pilaantumisesta. Kansainvälinen vesilakiyhdistys ja Amerikan välinen asianajajaliitto ovat myös antaneet suosituksia rajat ylittävistä vesistä.
Muutamat kansainväliset tuomioistuimet ovat vastuussa rajat ylittäviä vesiä koskevien kiistojen ratkaisemisesta. Pysyvä tuomioistuin ja Kansainvälinen tuomioistuin ovat ratkaisseet kansainväliset vesioikeusasiat. Välimiesoikeus on vastuussa välimiestuomioita koskevien asioiden ratkaisemisesta.