Yhdysvaltojen kongressin vuonna 1914 hyväksymä Claytonin kilpailulaki oli yksi Yhdysvalloissa kehitetyistä laeista, joilla pyrittiin vastaamaan oikeudenmukaiseen markkinakilpailuun ja tarpeeseen säännellä liiketoimintaa vastauksena teollisen ajan talouskasvuun. Shermanin kilpailulaki 1890 oli ensimmäinen tällainen laki. Claytonin kilpailuoikeuslaki perustui voimakkaasti tähän aikaisempaan lakiin, jotta se voisi säännellä enemmän liiketoimintaa Yhdysvalloissa.
Claytonin kilpailulaissa käsiteltiin useita eri aiheita. Laki kielsi virallisesti hintojen vahvistamisen ja hintasyrjinnän varmistaen, että tuotteita ja palveluita myytiin oikeudenmukaisesti kaikkialla markkinoilla ja etteivät yritykset voisi tehdä hintojen vahvistamissopimuksia toistensa alittamiseksi. Lisäksi se tarjosi sääntelykehyksen sulautumisten ja myynnin valvontaa varten ja loi keinon hallitukselle puuttua tilanteisiin, joissa monopolit saattoivat kehittyä etukäteen, eikä sen jälkeen puuttua jo vakiintuneeseen monopoliin.
Claytonin kilpailulain mukaan ihmiset eivät saaneet toimia kahden tai useamman kilpailussa toimivan yrityksen johtajana. Tässä kongressilaissa käsiteltiin myös muita kilpailunvastaisia toimia, joiden tarkoituksena oli edistää kilpailua. Reilun markkinakilpailun uskotaan edistävän oikeudenmukaisten hintojen kehitystä ja samalla myös innovointia, sillä yritysten on jatkuvasti kehitettävä uusia ja houkuttelevia tuotteita houkutellakseen asiakkaita.
Yksi merkittävä osa lakia oli, että se sulki nimenomaan pois ammattiliitot. Tämän tarkoituksena oli tarjota työntekijöille oikeus järjestää ja neuvotella kollektiivisesti, ja sen avulla varmistettiin, että rauhanomaiset työtoimet, kuten lakot ja boikotit, olisivat laillisia. Liittojen vapauttaminen laista merkitsi myös sitä, että ammattiliittoja ei voitu kohdistaa ”epäreilun kilpailun” lähteiksi ja sulkea.
Federal Trade Commission (FTC) on vastuussa Claytonin kilpailulain ja muun Yhdysvaltojen kauppaa ja liiketoimintaa koskevan lainsäädännön valvonnasta. Monopolien ja kilpailunrajoitusten kehittäminen oli koko 20 -luvun ajan huolenaihe sääntelyviranomaisten keskuudessa, ja he käyttivät erilaisia välineitä lain täytäntöönpanemiseksi, muun muassa nostamalla kanteen monopolien hajottamiseksi tai estääkseen niiden muodostumisen. Uskotaan, että tämä estää vallan keskittymisen hyvin harvoille yrityksille, jotka sitten pystyisivät määrittämään hinnat ja muokkaamaan markkinoita.