Oikeuskäytäntö sisältää oikeudellisten palvelujen tarjoamisen. Useimmissa maissa ihmiset voivat harjoittaa lakia vain, jos heidät on hyväksytty asianajajaan. Ihmiset, jotka eivät ole asianajajia, voidaan rangaista lain harjoittamisesta ilman lupaa. Tämä koskee myös keskeytettyjä ja estettyjä asianajajia, jotka yrittävät harjoittaa harjoittelua, sekä ihmisiä, kuten avopuolisoita, jotka ylittävät rajat tehtäviensä suhteen. “Lain” määritelmä on itsessään hieman epäselvä, ja joskus voi olla haastavaa päättää, muodostaako jokin tapaus luvattoman lainkäytännön.
Oikeudenkäynti jonkun toisen puolesta on yksi esimerkki oikeuskäytännöstä, ja se tulee usein ensimmäiseksi mieleen, kun ihmiset kuulevat sanan “asianajaja”. Tähän termiin kuuluvat kuitenkin myös oikeudellisten asiakirjojen, kuten testamenttien, oikeudellisten neuvojen antaminen, jonkun edustaminen laillisesti, ihmisten auttaminen asioiden valmistelussa ja oikeudellisten mielipiteiden ilmaiseminen. Vaikka ihmiset saavat edustaa itseään, toisen henkilön edustaminen, jopa ilman palkkaa, ei yleensä ole valtuutettu.
Lukuisat eettiset standardit ohjaavat lakia. Asianajajien odotetaan noudattavan eettisiä ohjeita säilyttääkseen asianajajajäsenyytensä. Lisäksi yksittäisillä lakimiesten työnantajilla ja muulla oikeudellisella henkilöstöllä voi olla rajoituksia henkilöstössään eettisistä tai oikeudellisista syistä. Esimerkiksi joku, joka on mukana lainkäytössä hallituksen kanssa, kuten tuomarin virkailija, ei saa päästä osallistumaan poliittisiin kampanjoihin, koska sitä voidaan pitää laillisen puolueettomuuden loukkauksena.
Osa käytännöstä sisältää myös tiettyjä sääntöjä asianajaja-asiakas-suhteesta. Tämä suhde on esimerkki etuoikeutetusta suhteesta; esimerkiksi asianajajan ja asiakkaan välinen viestintä voidaan pitää luottamuksellisena. Asianajajien on noudatettava lukuisia oikeudellisia ja eettisiä velvoitteita, kun he ovat vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Jos he eivät tee niin, heidät voidaan sulkea pois, eivätkä he saa enää harjoittaa lakia.
Päästäkseen asianajajaan harjoittamaan lakia, henkilön on osoitettava oikeudellinen pätevyytensä suorittamalla asianajajakokeen. Lisäksi hakijan on läpäistävä taustatarkastus, jolla tutkitaan hänen luonnettaan ja historiaansa. Tällä pyritään varmistamaan, että erittäin nuhteettomat ihmiset toimivat asianajajina, ja poistamaan ihmiset, jotka saattavat kohdata eturistiriitoja tai jotka eivät ehkä pysty noudattamaan lakimiehen eettisiä normeja.