Oikeus koulutukseen tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus ilmaiseen perus- tai peruskoulutukseen sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta tai muista tekijöistä riippumatta. Se on yleisesti tunnustettu perusoikeudeksi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen jälkeen vuonna 1948, ja se on sisällytetty useisiin muihin sopimuksiin ja yleissopimuksiin sen jälkeen. Kansallisten hallitusten on tarkoitus tukea tämän oikeuden täytäntöönpanoa sisällyttämällä se perustuslakiin ja lakeihin sekä antamalla tarvittavaa rahoitusta. Koulutusoikeuden kannattajat pitävät sitä tasapainona avata mahdollisuuksia monille maailman kansalaisille.
Vaikka monet pitävät sitä lapsille suunnattuna, oikeus koulutukseen koskee kaikkia ikäryhmiä. Siinä ehdotetaan, että jokaisella on oikeus peruskoulutukseen, jota usein kutsutaan perus- tai peruskoulutukseksi, ja että lisäkoulutustasojen olisi oltava kaikkien saatavilla. Siinä myös määrätään, että peruskoulutuksen on oltava ilmaista vastaanottajalle ja että sen on oltava pakollista eli pakollista. Myös toisen asteen koulutuksen, kuten lukion, pitäisi olla avointa kaikille opiskelijoille. Korkeakoulutuksen eli korkeakoulun tai yliopiston pitäisi olla saatavilla ja saatavilla niille, joilla on kyky ja aikaisempi oppiminen hyötyä siitä. Maksuttoman koulutuksen käyttöönottoa keskiasteen ja korkeammalla tasolla kannustetaan ensisijaisena tavoitteena.
Oikeus koulutukseen on yleisesti tunnustettu asia, johon kaikilla ihmisillä on oikeus. Se on tunnustettu perusoikeudeksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) vuonna 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen jälkeen. Se sisältyy myös muihin tärkeisiin sopimuksiin, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja YK: n yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Perustason koulutuksen saatavuuden varmistamisessa on edistytty monilla aloilla, mutta monissa maissa on edelleen merkittäviä esteitä, etenkin tytöille. Koulutuksesta tehdään todella universaalia, erityisesti taloudellisesti epäedullisessa asemassa olevilla alueilla.
Velvollisuus ja vastuu koulutukseen liittyvän oikeuden täyttämisestä kuuluvat ensisijaisesti kansallisille hallituksille. Näiden hallitusten on määrä antaa lakeja, jotka edellyttävät yleisopetusta, ja antaa tarvittavaa taloudellista tukea. Vaatimustenmukaisuutta arvioidaan käyttämällä kriteerejä, jotka tunnetaan nimellä “4 As Framework”, jossa määrätään, että jotta oikeus koulutukseen olisi hyödyllinen ja hyödyllinen, sen on oltava saatavilla, saatavilla, hyväksyttävä ja mukautettavissa. Saatavuuden määritellään olevan kaikille maksutonta ja valtion rahoittamaa, ja saavutettavuus tarkoittaa, että kuka tahansa voi osallistua syrjimättä. Hyväksyttävyys viittaa siihen, että opetussisältö on relevanttia, tarkoituksenmukaista ja syrjimätöntä, ja sopeutumiskyky tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan tarpeiden muuttuessa myös oppimisen pitäisi kehittyä.
Koulutusoikeuden kannattajat pitävät sitä yhtenä ensisijaisista tavoista parantaa ihmisten elämää kaikkialla maailmassa. Koulutetut ihmiset ymmärtävät paremmin omat oikeutensa ja puolustavat itseään ja muita. He voivat olla valmiita osallistumaan aktiivisesti yhteisöihinsä myönteisinä vaikuttajina ja täyttämään velvollisuutensa vapaan yhteiskunnan kansalaisina. Heidän kykynsä ymmärtää ja hyväksyä muiden eroja paranee ja kyky parantaa taloudellista tilannettaan kasvaa.