Armahdus on armoa loukkaavaa kohtaan, ja rikosoikeuteen liittyvissä asioissa armahdus voidaan antaa rikoksesta syytetyille tai tuomituille, jos suvereenin hallituksen kuvernööri, presidentti, pääministeri tai toimeenpaneva johtaja päättää myöntää sen. Yhdysvalloissa vain osavaltion kuvernöörillä on valta antaa armahdus valtion rikoksista. Samoin vain Yhdysvaltain presidentillä on valta antaa armahdusta liittovaltion rikoksista tuomituille. Armoa on kolme tyyppiä, ja jokainen niistä annetaan toimeenpanomääräyksellä riippumatta siitä, minkä tyyppisestä hallituksesta on kyse. Valtion johto voi myöntää lykkäyksen, tuomion lieventämisen tai syytteiden anteeksiannon.
Puheenjohtaja myöntää lykkäyksen estääkseen tuomion antamisen. Usein rangaistuksia myönnetään, jotta tuomitut saavat enemmän aikaa todistaa syyttömyytensä valituksen yhteydessä tai uusien todisteiden löytämisen avulla. Voidaan myös myöntää enemmän aikaa harkita, onko täysi armahdus tai tuomion lieventäminen asianmukaista. Rangaistukset ovat yleisimpiä pääomatapauksissa, joissa ne auttavat varmistamaan, että tuomittu on syyllinen ilman kohtuullista epäilystä. Ne eivät anna syyllisyyden vapautusta eivätkä yleensä johda asian ratkaisemiseen.
Lunastus vähentää tai keskeyttää tuomitun tuomion. Päätös lyhentää rangaistusta perustuu yleensä todisteiden tarkasteluun yhdessä tapaukseen liittyvien olosuhteiden kanssa. Tuomion lyhentäminen ei poista tuomiota, se vain lyhentää tai poistaa rangaistuksen.
Armahdus voi merkitä myös sitä, että rikoksista tuomituille annetaan täysi tai osittainen armahdus. Täydellinen armahdus annetaan tilanteissa, joissa johtava johtaja toteaa, että on tehty epäoikeudenmukaisuutta tai että on löydetty uusia todisteita, jotka vapauttavat tuomitun. Täysi armahdus vapauttaa – useimmissa tapauksissa – tuomion, joka antaa vastaanottajalle selkeän rikosrekisterin. Täysi armahdus annetaan usein johtokunnan puheenjohtajan valmistautuessa eroamaan tehtävästään, koska monilla armahduksilla voi olla poliittisia seurauksia.
Humanitaariset huolenaiheet voivat myös johtaa armahtamiseen. Esimerkiksi tapauksissa, joissa tuomitulla on lopullinen terveydentila, voidaan määrätä lykkäys, kommutointi tai armahdus, jos johtaja toteaa, että vangitsemisen jatkaminen aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, tai saadakseen tarvittavat lääketieteelliset hoidot, joita ei voida suorittaa tuomittu on vangittuna.