Yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä työntekijän ja riippumattoman urakoitsijan välillä on työnantajan määräysvallan määrä. Henkilöä voidaan pitää työntekijänä, kun hänen työnantajallaan on tietty määrä valtaa ja ohjausta hänen työskentelyynsä. Riippumaton urakoitsija voi tarjota palveluja työnantajalle, mutta työnantajalla on vähemmän valtaa saavutetun työn keinoihin ja menetelmiin.
Yksi esimerkki työntekijän ja riippumattoman urakoitsijan välisen eron osoittamisesta voi olla työtunnit. Työntekijällä voi olla tietty määrä tunteja, jolloin hän työskentelee, esimerkiksi kello 9–5, josta hänelle maksetaan tietty määrä tuntikohtaisesti. Työnantaja voi kuitenkin määrätä riippumattoman urakoitsijan kiinteän palkkion riippumatta siitä, kuinka monta tuntia kestää tehtävän suorittaminen.
Työnantajalla ei ole juurikaan sanottavaa siitä, kuinka kauan itsenäisen urakoitsijan tehtävä kestää. Työnantajalla ei myöskään ole paljon sanottavaa menetelmistä, joita riippumaton urakoitsija käyttää tehtävän saavuttamiseen, vaikka työnantajalla on yleensä suuntaviivat suoritettavasta työstä. Työntekijää sitoo yleensä paljon enemmän sääntöjä ja määräyksiä, jotka koskevat tehtävän suorittamiseen käytettyä aikaa ja menetelmiä.
Taloudelliset näkökohdat ovat toinen tärkein ero työntekijän ja riippumattoman urakoitsijan välillä. Riippumaton urakoitsija on vastuussa oman tuloveronsa maksamisesta. Kun työntekijä on työntekijä, työnantajan on maksettava henkilökohtainen tuloveronsa. Työnantajan on myös maksettava työttömyysveroa työntekijälle maksetusta palkasta.
Työnantajan on toimitettava lomake, josta ilmenevät työntekijän kokonaistulot ja summa, joka on pidätetty työntekijän palkasta. Riippumattomat urakoitsijat ovat velvollisia maksamaan oman liittovaltion tuloveronsa. Heillä on myös velvollisuus maksaa oma yrittäjäveronsa.
Internal Revenue Service käyttää kolmea päätekijää määritelläkseen eron työntekijän ja riippumattoman urakoitsijan välillä. Nämä kolme tekijää ovat työnantajan ja työntekijän välisen valvonnan ja riippumattomuuden tasolla. Kolme tärkeintä tekijää ovat käyttäytymisen hallinta, varainhoidon valvonta ja suhteiden tyyppi.
Käyttäytymisvalvonta sisältää työnantajan valvonnan työntekijän menetelmistä sekä työnantajan tarjoaman koulutuksen ja ohjauksen määrän. Varainhoidon valvonta kattaa muun muassa työntekijän investoinnin yritykseen ja sen, miten työntekijä saa palkkansa. Taloudellinen valvonta kattaa myös sen, onko työntekijällä korvaamattomia liiketoiminnan kuluja.
Suhdetekijän tyyppi sisältää molempien osapuolten väliset kirjalliset sopimukset ja kuinka pysyvä suhde osapuolten välillä on. Tämä tekijä sisältää myös sen, ovatko työntekijän käytettävissä etuudet, kuten vakuutus ja sairauspäiväraha. Näitä ohjeita käytetään usein korvausvaatimuksissa, kun työntekijä ja riippumaton urakoitsija eroavat toisistaan.