Mikä on lain mukaan päätösasiakirja?

Päätelmä on viimeinen väite, jonka asianajaja esittää rikos- tai siviiliasiassa. Se on asianajajien tilaisuus sekä kantajalle että vastaajalle tiivistää asian perustelut ja pääkohdat. Useimmat asianajajat pitävät päätöspuhetta olennaisena osana tapaustaan, koska se on heidän viimeinen tilaisuutensa yrittää vakuuttaa tuomari tai valamiehistö näkemään asian omasta näkökulmastaan.

Loppuargumenttia kutsutaan myös yhteenvetoksi. Tämä termi on sopiva, koska useimmat asianajajat tiivistävät sekä oikeudelliset perustelut että tosiseikat, jotka on esitetty koko tapauksen ajan. Osana tavoitetta on muistuttaa tuomaristoa tai tuomaria kunkin asianajajan tärkeimmistä kohdista ja saada viimeinen tilaisuus vakuuttaa tuomaristo tulkitsemaan väitteet hänen kannaltaan edullisimmassa valossa.

Yhdysvalloissa perinne edellyttää, että rikosasiassa syyttäjällä on tilaisuus esittää loppusanansa ensin. Näitä viimeisiä huomautuksia seuraa puolustusasianajajan yhteenveto. Rikosasioissa syyttäjällä on myös mahdollisuus “kumota” tai vastata puolustajan esittämiin huomautuksiin. Siviilitapauksessa vastaajan asianajaja antaa yleensä summansa kantajan asianajajan jälkeen, mutta kumoamismahdollisuutta ei yleensä tarjota. Syyttäjälle tarjotaan tämä ylimääräinen mahdollisuus puhua rikosasiassa, koska syyttäjillä on rikosasioissa korkeampi todistustaso kuin kantajilla siviiliasioissa.

Useimmissa tuomioistuintilanteissa ei ole asetettu vähimmäis- tai enimmäisaikaa päätöslauselman esittämiselle. Joissakin tapauksissa jokainen asianajaja voi esittää lopetusväitteen, joka kestää yli tunnin. Tuomareilla on kuitenkin oikeus rajoittaa aikaa, jonka kukin asianajaja puhuu loppusanojensa esittämisessä, ja monet asianajajat pitävät huomautukset vapaaehtoisesti suhteellisen lyhyinä, koska he eivät halua väsyttää tuomaristoa.

Asianajajat voivat käyttää mitä tahansa työkalua päättävässä argumentissaan tuomariston heilauttamiseksi. Ei ole harvinaista, että syyttäjälakimies näyttää lopullisessa keskustelussa kuvia uhrista esimerkiksi muistuttaakseen tuomaria tai valamiehistöä rikoksen luonteesta. Vaikka vastapuoli voi vastustaa päätöslauselmassa esitettyjä lausuntoja, jos lausunnot ovat liian kauaskantoisia, asianajajille annetaan yleensä liikkumavaraa käyttää monia erilaisia ​​vakuuttavia työkaluja yhteenvedoissaan.