Jotta hänet tuomittaisiin useimmista rikoksista, on todettava, että näyttelijällä oli asianmukainen miesreaktio – eli “mielentila” – tehdäkseen rikoksen. Vaadittava mielentila riippuu sekä rikoksesta että toimivallasta, mutta tietyt henkiset viat voivat kieltää kyseisen mielentilan olemassaolon. Mielenterveyshäiriöiden puolustuksessa on kaksi laajaa luokkaa, joita tyypillisesti puolustetaan. Ensimmäinen on hulluuden puolustus, joka riippuu vastaajan mielen erityisestä puutteesta. Toinen mielenterveyshäiriöiden puolustuskategoria on päihtymys, joka voidaan jakaa vapaaehtoiseen ja tahattomaan päihtymiseen.
Voidakseen puolustaa mielenterveyshäiriöitä vastaajan on osoitettava, että kyseessä oli jonkinlainen vika, joka esti häntä muodostamasta tarvittavaa mielentilaa rikoksen tekemiseen. Esimerkiksi useimmat lainkäyttöalueet edellyttävät, että murhasta tuomitulla henkilöllä on oltava ”harkittua ilkeyttä” tehdessään uhrin kuolemaan johtaneita tekoja. Ahdistelu viittaa yleensä siihen, että henkilö oli nimenomaan aikonut aiheuttaa ainakin vakavia ruumiinvammoja uhrille ennen kuin hän teki teon, joka tappoi hänet. Asianmukainen puolustus mielenterveyshäiriöistä osoittaisi yleensä, että vastaajalla ei ollut henkistä kykyä tappaa tai vahingoittaa vakavasti uhria rikoksen tekohetkellä. Jos tämä mielenterveyshäiriöiden puolustaminen onnistuu, se ei välttämättä johda syytetyn viattomuuteen, mutta se voi alentaa rikoksen lievempään syytteeseen, kuten tappoon.
Mielenterveyshäiriöiden puolustamiseen on olemassa useita erilaisia testejä, jotka on tunnustettu eri lainkäyttöalueilla. On kuitenkin erityisesti kaksi, jotka tunnetaan yleisimmin. Enemmistösääntö on “M’Naghten” -sääntö, jota voidaan pitää voimassa, jos vastaaja ei tiennyt, että hänen tekonsa olisi väärä tai jos hän ei ymmärtänyt toimintansa luonnetta ja laatua. Toinen on ”vastustamattoman impulssin” sääntö, joka vaatii osoittamaan, että vastaaja ei kyennyt hallitsemaan toimintaansa tai mukauttamaan käyttäytymistään lakiin.
Päihtymys voidaan nostaa mielenterveyshäiriön puolustukseksi, jos päihtymys olisi saattanut vastaajan sellaiseen tilaan, jossa hän ei voinut muodostaa tarvittavaa aikomusta syyllistyä tiettyyn rikokseen. Yksi piirrettävä piirre on, jos päihtyminen oli vapaaehtoista tai tahatonta. Tahaton päihtymys tapahtuu, kun henkilö nauttii päihdyttävän aineen tietämättä sen luonteesta, vakavan ruumiinvamman uhatessa tai lääkärin neuvojen perusteella. Toisaalta vapaaehtoinen päihtymys tapahtuu, kun henkilö ottaa tarkoituksellisesti päihdyttävän aineen tietäen sen päihdyttävästä luonteesta ja on paljon