Lakikysymys on kysymys, joka tulee esille ennen oikeuden tulkintaa, oikeudenkäynnin aikana tai sen jälkeen. Oikeuskysymyksistä päättää tuomari, joka punnitsee käytettävissä olevat tiedot, ottaa huomioon hänen tietämyksensä laista ja antaa asiasta päätöksen. Tuomarit määrittävät myös, onko tuomioistuimessa esitetty kysymys oikeus- vai tosiasiakysymys, koska tosiasioista päättää tuomaristo, ei tuomari, valamiehistön oikeudenkäynneissä.
Sitä vastoin tosiasia koskee todellisia tosiasiallisia tapahtumia. Oikeudenkäynneissä, joissa tuomaristo ei ole läsnä, tuomari päättää sekä oikeudellisista että tosiasiallisista kysymyksistä, mutta valamiehistön oikeudenkäynneissä vain tuomaristo voi päättää tosiasioista. Tuomarin vastuulla on varmistaa, että lakia sovelletaan oikeudenmukaisesti ja asianmukaisesti, jotta valamiehistö voi määrittää tosiseikat.
Esimerkiksi murhaoikeudenkäynnissä kysymys: “Tappoiko syytetty kuolleen?” on faktakysymys. Tuomariston on päätettävä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Sitä vastoin: “Jos joku ostaa aseen, aikoo tappaa ihmisen ja ampuu sen jollakin, onko kyseessä ensimmäisen asteen murha?” on lakikysymys. Kumpikin osapuoli voi esittää oikeudenkäyntiin liittyviä kysymyksiä oikeudenkäynnin aikana, ja niihin vastaaminen edellyttää oikeudellista asiantuntemusta.
Kun asioista valitaan, valitus käsittelee useimmiten oikeuskysymyksiä. Ellei tosiasioiden esittämisessä ensimmäisessä oikeudenkäynnissä ollut rajuja ongelmia tai kriittisiä tietoja puuttui, tosiseikkojen määrittely katsotaan päteväksi. Valituksessa voidaan kyseenalaistaa, onko oikeuskysymykset ratkaistu asianmukaisesti vai ei. Joskus oikeuskysymys riippuu suuresti tuomarin harkintavallasta, ja toinen tuomari voi katsoa, että ensimmäinen tuomari oli todella väärässä.
Kun tuomari tekee lainopillisen päätöksen, hän voi antaa muodollisen kirjallisen lausunnon. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tuomari tekee päätöksen, joka voi olla kiistanalainen tai tulkitsee lakia uudella tavalla. Muut tuomarit voivat viitata tähän oikeudellista kysymystä koskevaan kirjalliseen lausuntoon, kun he päättävät lakiasioista, ja tällaisista oikeudellisista päätöksistä tulee osa oikeuskäytäntöä.