Oikeudenkäyntiuudistuslaki on laki, joka asettaa sääntömuutoksia siviilioikeudenkäyntiprosessiin. Suurin osa oikeudenkäyntimuutoksia koskevista ehdotuksista tehdään tarkoituksena rajoittaa rahallisia vahinkoja, joita syytetyille on määrätty vastuuseen siviilikanteessa, ja estää kevytmielisiä vaatimuksia pääsemästä tuomioistuimeen. Yleisin ehdotus on suora yläraja tietyntyyppisille vahingoille, jotka eivät heijasta todellista dollarin määrää, jonka kantaja on menettänyt vastuussa olevan vastaajan toiminnan vuoksi. Toinen suosittu ehdotus on, että paneelit tarkastelevat mahdollisia tapauksia ennen kuin he voivat päästä tuomioistuimeen. Lisäksi jotkut oikeudenkäyntiuudistuksen kannattajat ovat ehdottaneet oikeudenkäyntiuudistuslakia, joka lyhentää monia tiettyjen saatavien vanhentumisaikoja.
Ehkä yleisin ehdotus oikeudenkäyntiuudistuksesta on ehdotus, joka rajoittaa kantajan kärsimää vahinkoa. Esimerkiksi kantaja, joka haastaa yrityksen oikeuteen, koska hänelle on aiheutunut vahinkoa yrityksen valmistamasta vaarallisesta tuotteesta, voi vaatia vahingonkorvausta enemmän kuin hän itse on menettänyt kärsimästään vahingosta. Nämä vahingot, joita kutsutaan ei-taloudellisiksi vahingoiksi, sisältävät erilaisia korvausluokkia, kuten rangaistusvahinkoja ja kipua ja kärsimystä.
Rangaistavia vahingonkorvauksia peritään vastaajalta pelkästään rangaistuksena erityisen törkeästä käyttäytymisestä, ja niitä määrätään tyypillisesti vain yrityksille. Kipu ja kärsimys ovat korvauksia, jotka kantajalle maksetaan vahingosta aiheutuneesta elämän häiriöstä. Oikeudenkäyntiuudistuslaki voi asettaa kovan ylärajan näille ei-taloudellisille vahingoille, jotka voidaan myöntää menestyneelle kantajalle.
Toinen mahdollinen osa oikeudenkäyntiuudistuslakia on paneeli, joka tutkii tietyntyyppisiä vaateita ja sallii tai ei salli näiden vaatimusten viemistä oikeuteen. Näitä paneeleja suositellaan enimmäkseen hyvin erikoistuneille toimialoille liittyviin väitteisiin, jotka vaativat erityistä tietämystä väitteen todellisen luonteen ymmärtämiseksi, kuten oikeudellista väärinkäytöstä. Tässä nimenomaisessa esimerkissä oikeudellinen väärinkäytösten lautakunta tutkii kaikki oikeudellisia väärinkäytöksiä koskevat väitteet määrittääkseen, ovatko ne kevyitä, ennen kuin he voivat viedä asian tuomioistuimeen.
Vanhentumisajat ovat aikarajoja haitallisen teon ja kanteen nostamisen väliselle ajalle. Lakisääteisen ajanjakson jälkeen vahingoittunut ei saa nostaa kannetta kärsimästään vahingosta. Tällaisen määräajan todellinen pituus riippuu lainkäyttövallasta ja vaateen tyypistä, vaikka useimmat vaateet on esitettävä kolmen vuoden kuluessa kärsineestä vahingosta. Oikeudenkäyntiuudistuslaki voi lyhentää näitä vanhentumisaikoja, lyhentää määräaikaa, jonka kuluessa kantaja voi nostaa kanteen, ja oletettavasti vähentää oikeudenkäyntien määrää.