Epäoikeudenmukainen hallussapito tapahtuu, kun joku ottaa omistusoikeuden jonkun toisen omistamalle tontille yksinkertaisesti käyttämällä maata lain määräämän ajan. Vaikka aika, joka johtaa haitalliseen hallussapitoon, vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan, neljä perusvaatimusta ovat tyypillisesti samat. Voidakseen omistaa maan omistusoikeuden epäsuotuisan hallussapidon vuoksi, haltijan on käytettävä maata tosiasiallisesti, käyttöä ei saa piilottaa, haltijalle ei saa olla myönnetty lupaa käyttää maata ja käytön on oltava jatkuvaa koko sovellettava ajanjakso.
Maata on tosiasiallisesti käytettävä haitallisen hallussapidon aikaansaamiseksi. Tämä käytön luonne määrää yleensä sen, kuinka paljon maata on haitallisesti hallussa. Vaikka jokaista senttimetriä maata ei tarvitse käyttää, jotta haitallinen haltija voisi ottaa maan kokonaan, jos haltija näyttää hallitsevan maata kokonaisuudessaan ulkopuolisille, sanotaan, että hän omistaa rakentavasti koko trakti. Jos ei, huonoa hallintaa sovelletaan yksinkertaisesti siihen osaan maata, jonka haltija on todella käyttänyt.
Haitallinen hallussapito ei tapahdu, jos haltijan maankäyttö on piilotettu sen alkuperäiselle omistajalle. Sanotaan, että käytön on oltava “avointa ja tunnettua”. Syy tähän on oikeudenmukaisuuden etu. Alkuperäistä omistajaa ei pitäisi rangaista maansa käyttämättä jättämisestä, jos haltija ei tee selväksi aikomustaan käyttää maata. Lisäksi jos alkuperäinen omistaja on antanut luvan maan käyttöön, ei ole haitallista hallussapitoa. Jos alkuperäinen omistaja saa tiedon haltijan haluttomasta maankäytöstä ja myöntää nimenomaisesti, että se on sallittua, sillä on sama vaikutus kuin jos haltija olisi alun perin tullut maahan omistajan luvalla.
Yleisen oikeuden mukaan ajanjakso, jona haltija joutui käyttämään maata omistukseensa, oli 20 vuotta. Tämä on edelleen yleisin lain määräämä ajanjakso, mutta monet lainkäyttöalueet poikkeavat tästä standardista. Haitallisen haltijan on käytettävä maata jatkuvasti lainkäyttöalueen epäsuotuisaa hallintaa koskevassa laissa määrätyn ajan. Vaikka haltija täyttää kaikki edellä mainitut edellytykset, mutta tekee sen jaksottaisina aikoina, jotka vastaavat lakisääteistä määräaikaa, haltija ei saa omistaa maata.